Kolmosteltta täyttyi nopeasti Mad Caddies -keikan alettua. Yleisö oli illan myötä sopivasti juhlatunnelmissa ja odotettu vieras Kaliforniasta laittoi välittömästi tanssijalan vipattamaan. Bändi osaa oivallisesti yhdistää perinteisen ska- ja reggaerytmit punk-rokkiin, sisältäen sävyjä vanhan ajan jatsista trumpetin ja vetopasuunan myötä.

Esitys kasvoi pikkuhiljaa ja tuntui, että jokaisen laulun jälkeen yleisö liikkui entistä enemmän. Lopullisesti pankin räjäytti Monkeys, jonka aikana lähes kaikki teltassa tanssivat mukana. Oma suosikkini oli seuraavaksi kuultu karibialaisin rytmein vahvistettu vanha merimieslaulu, joka toi erehdyttävästi mieleen Monkey Island -tietokonepelien taustamusiikit. Ennen Ilosaaren keikkaa bändi oli lämmitellyt suomalaista ska-fania kahden klubikeikan myötä ja bändi oli ihastunut suomeen. Todisteeksi Chuck Robertson kehui meitä vilpittömästi sanoin “You have fucking beautiful country”. Muutaman letkeämmän ja hitaamman numeron jälkeen, kuultin yleisötoivomuksena illan ainut suoraviivainen punk-viisu, kunnes odotettu Drinking for 11 -juomalaulu omistettiin janoiselle suomalaisyleisölle.

Viimeinen kappale alkoi erehdyttävästi Eläkeläisiltä kuulostavalla halvalla synapoljennolla. Tämän huomion teki moni muukin teltan yleisöstä. Ehkäpä amerikkalaiset ska-punkkarit näkivät viimeiset pilkahduksen suomalaisesta hulluudesta, kun Eläkeläisten humppamato kruunasi illan heidän jälkeensä. Yhtyeen esitystä voi verrata vakiofestarinimiin Flogging Mollyyn ja Gogol Bordelloon. Caddies on kuitenkin rahtusen vähemmän punk ja etno kuin virkaveljensä. Mad Caddiesista voi veikata ensi kesän Merimaa-kiinnitystä, eli bändi tullaan varmasti näkemään tulevaisuudessa muillakin kotimaisilla festareilla.

Teksti: Jarkko Veijalainen

Tämä artikkeli on julkaistu sunnuntaina 13. heinäkuuta 2008 kello 13.54 ja sen aiheena on Musiikki.