Ajatella, että punk on ollut joskus nuorten vihaisten miesten musiikkia. Näkymä kolmoslavalla kertoo jotakin aivan muuta. Lauteita vavisuttaa neljä asianmukaisesti vanhentunutta miestä, jotka ovat silminnähden hyvällä tuulella. Mutta tuskin kukaan onkaan tullut paikalle purkamaan yhteiskunnallista angstia.

Pelimannien kepeä ote tarttuu yleisöön ensi soinnusta saakka. Karhulan punk-legenda, Ypö-viis, on palannut jälleen lavoille. Ja Kotka palaa.

Kokemus on ennen kaikkea hellyttävä. On tosin vaikea sanoa, johtuuko vaikutelma niistä rehellisen yksinkertaisista kappaleista, jotka töin tuskin täysi-ikäiset pojankölvit kirjoittivat 30 vuotta sitten, vai niistä ilmeistä, jotka kertovat soittajien palanneen takaisin noihin vuosiin. Vilpittömästi, kaikella sielullaan.

Menneisyys otetaan vastaan monin tavoin. Rumpali Rabbe Johansson laukoo hilpeitä kommentteja joka väliin, laulaja Miika Söderholm herättelee itsessään pientä rock-tähteä. Ja yleisö ottaa orkesterin vastaan lämpimästi. Harva kuulijoista on kappaleiden ikäinen. Siitä huolimatta laulut osataan ulkoa ja rähinärinki pyörii lavan edessä.

Kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää nostalgiaa. Ytimekkäästi nimetyt kappaleet kiinnittyvät vaivihkaa tähän päivään. Me myytiin itsemme, TV valehtelee, Nyt mua kyllästyttää USA. Iskulauseita on mukava huutaa mukana. Orkesterin tyylipuhdas 77-punk soi vakaana ja tehokkaana. Nyansseja ei ole paljon, mutta konseptin avainsana onkin yksinkertaisuus. Ja tätäkin on punk. Tiiviiseen muotoon karsittua pop-musiikkia, omaehtoista iskelmää. Purevaa kolmisointukiertoa, jonka päälle voi sanoa sen, mikä milloinkin tuntuu tärkeältä. “Se oli joskus kesällä kun tavattiin / ja sen jälkeen kirjeitä läheteltiin / sinä oli rintamerkkikuningatar / koska tahdoit olla mukana muodissa.”

Kun asiat on pakattu tiiviiseen muotoon, ehtii tunnissa kertoa paljon. Vaikka kappaleiden kaavat alkavat toistaa toisiaan, pysyy soittajien into mukaansa tempaavana loppuun saakka. Teltta on väljä, mutta hyvät, pahat ja Ypöt viihtyvät. Ehkä nuoruus ei olekaan tämän kummempaa. Kirkasotsaista lipumista tunteesta toiseen ja tunteiden purkamista pieniin rehellisiin lauluihin. Onneksi sen voi elää tämän tästä uudelleen.

Teksti: Hannu Linkola
Kuva: Tuomas Vitikainen

Tämä artikkeli on julkaistu sunnuntaina 13. heinäkuuta 2008 kello 20.54 ja sen aiheena on Musiikki.