Michael Monroe Hanoi Rocksin riveissä Sulo-klubilla vuonna 2008.
Michael Monroe on paitsi Suomen tunnetuimman rockyhtyeen, Hanoi Rocksin, entinen vokalisti, myös tiukkaa työtahtia edelleen paahtava rockin ammattilainen. Miehen uusin sooloalbumi Sensory Overdrive nousi lähes välittömästi ilmestymisensä jälkeen Suomen listaykköseksi, ja nyt tiukka keikkaputki pitää tämän kohta viisikymppisiään viettävän Duracell-pupun kiireisenä, sillä haastattelutkin hän hoitaa tien päältä sähköpostilla.
Olet levyttänyt sooloja 1980-luvulta asti. Mitä uutta Sensory Overdrive tuo tuotantoosi?
– Tässä on uutta tosi vahvaa matskua ja stydi uusi bändi. Olen mielestäni myös kehittynyt ajan myötä ja sen pitäisi myös kuulua levylläkin.
Sensory Overdrive nousi Suomen listaykköseksi ja on saanut todella hyviä arvosteluja. Millainen on Michael Monroen tulevaisuus?
– Toivottavasti valoisa.
Miten kesän keikoilla esitettävä materiaali valikoituu uuden ja vanhan tuotannon sekä lainojen osalta?
– Otamme parhaat palat kaikista.
Miten omalla nimellä tekeminen eroaa bändin – esim. Hanoin – kanssa työskentelystä. Millaisia erot ovat nauhoituksissa ja livetilanteissa?
– Tässä on enemmän vapautta ja mukana hyvin vahvoja, taitavia artisteja, jotka tuovat paljon hyvää uutta mukaan.
Miten uuden sukupolven kuuntelijat ovat ottaneet soolo-Monroen vastaan?
– Onneksi näköjään erittäin hyvin!
Millainen versio Overdrivella soittaneesta kokoonpanosta nähdään tulevan kesän keikoilla?
– Sama kokoonpano.
Miten festarielämä on muuttunut vuosien varrella – niin artistin näkökulmasta kuin yleisönkin puolelta?
– Ehkä puitteet ovat parantuneet, ja ihmiset eivät dokaile ja sekoile niin paljon kuin ennen.
Olet esiintynyt aiemminkin Ilosaarirockissa. Millaisia muistoja jäi mieleen?
– Ihan kivoja. Hyvä keikka ja hyvä yleisö. Mahtava meininki.
Mikä on mieleen painunein festarimuistosi niin artistina kuin yleisön jäsenenä?
– Olen yleensä ollut vain esiintyjänä. Pidän ulkoilmaesiintymisistä, koska niissä on paljon raitista ilmaa.
Onko sinulla joitain rituaaleja tai pinttyneitä tapoja ennen lavalle menoa?
– Ei paljon muuta kuin venyttelyä, verryttelyä ja lämmittelyä.
Mitä haluaisit itse nähdä tulevana kesänä?
– Hienoja keikkoja ja hyviä vioboja.
Millainen on Michael Monroen top 5 -muistilista festareita varten?
– Kuteet, meikit, huuliharput, saksofoni, bändi… ha, ha!
Näin lopuksi lienee vielä paikallaan palata Monroen soolotuotannon ensimmäisille metreille, glam-rockin kultakaudelle, vuoteen 1986. Laulaja kiersi silloin Secret Chiefs -yhtyeensä – saman, jonka soitti Monroen ensimmäisellä soololevyllä Nights are so long – kanssa keikkalavoja Suomen suvessa. Ilosaarirockin sivuilla käynnissä olevaan Nelkytvuottakeikkoja-kilpailuun vastannut nimimerkki Rock ‘n Roll Makkonen muistelee tuota kesää:
“Olin ollut jo vuosia kova Hanoi fani, mutta en kerinnyt näkemään bändiä livenä ikinä.’86 oli ikää jo kertynyt mittariin ruhtinaalliset 16 vuotta ja Nyt oli pakko päästä. Jalassa oli keväällä Tukholman luokkaretkireissulta ostetut mustat PVC-byysat jotka silloinen tyttökaveri oli kaventanut tyköistuvan tiukoiksi, päällä valkoinen kauluspaita (samanmallinen kuin Razzlella All Those Wasted Years -videolla, käsissä helisi parin tuuman verran rannerenkaita ja musta tukka oli tupeerattu tyyliin sopivaksi. Siinä vaiheessa kun Herra Monroe ryntäsi lavalla kultaisessa asussaan kädet nousuvat väkisin ilmaan ja mielen täytti varsin muikea olo ja tyydytys. That’s Rock ‘n Roll.”
