Vuonna 2007 Ilosaarirockin ohjelmapäällikön pestiin astui lähes pystymetsästä 26-vuotias Panu Hattunen. Hattusen edeltäjä oli viimeisen vuosikymmenen ajan bongannut rohkeasti Ilosaarirockin ohjelmistoon jatkuvasti isompia kansainvälisiä nimiä. Varsinkin edelliskesän The Darkness oli ollut vaativa paketti tuotannollisesti ja henkisesti. Festivaali halusi pyrkiä jatkuvasti parempaan ja kauniimpaan lopputulokseen, joten Hattusella oli melkoinen paine niskoillaan.
– Aikamoinen märkäkorva tuli kyllä oltua kun hommaan tarttui. Ei miulla ollut mitään kontakteja, olin kyllä kuullut tyypeistä joiden kautta bändejä hankitaan. Kuvittelin esimerkiksi eräänkin Juha Kyyrön (Fullsteamin toimitusjohtaja toim.huom.) olevan lihavahko viisikymppinen partasuu, ja ihmetys oli melkoinen kun ensimmäisessä palaverissa kättä tarjosi teini-ikäisen näköinen kaveri pillifarkuissa. Alussa homma olikin sellaista sinisilmäistä uskoa siihen, että kaikki diilit ovat todella sen yhden puhelinsoiton päässä.
Ohjelmasopimukset pitävät sisällään jos jonkinlaisia pykäliä ja vaatimuksia, esimerkiksi Faith No Moren taannoinen lista oli viitisenkymmentä sivua pitkä. Yleensä Ilosaarirock hoitaa bändien pyynnöt viimeiseen saakka, mutta joskus on myös pakko oikoa.
– Eräs yhtye pyysi takahuoneeseen paikkakuntalaisen lapsen piirtämän taulun muistoksi matkasta. Taisi kuitenkin käydä niin, että töhersin piirroksen ihan omakätisesti. Toinen mielenkiintoinen pyyntö tuli Bad Religionilta. Bändillä oli reilusti aikaa Joensuussa ja he eksyivät lastentapahtuma Vekararokkiin kuuntelemaan Hevisaurusta. Myöhemmin päivällä minulle tuli pyyntö, että voiko Hevisauruksen dinosauruspuvut myydä Bad Religionille. Pakko oli kieltäytyä. Ei tuo näyttänyt punkkareita häiritsevän, suuntasivat saman tien leirintäalueelle hyppäämään benjiä. Onhan noita muitakin, monet bändit kuten Suede, on käytetty kalassa Pyhäselällä. Hyvin ovat viihtyneet.
Lue lisää sattumuksista Ilosaarirock – 40 vuotta tarinoita –kirjasta. Myynnissä Ilosaarirockin verkkokaupassa.
