Maailman mukavin Lissie

Kellonaika, johon alun perin on sovittu Lissien haastattelu, siirtyy tunnilla, ja minulla on taas hieman lisää aikaa nostattaa jännitykseni tilaa, vaikka tiedänkin sen olevan turhaa. Haastattelemme Lissietä eli Elisabeth Maurusta vihreällä nurmella auringon paistaessa, ja tunnelma on kevyt.

Elisabeth kertoo, että musiikki on kulkenut hänen rinnallaan aina lapsuudesta saakka, ja laulu ja laulujen kirjoittaminen tulivat kuvioihin luonnollisesti tämän myötä. Kun kysymme, mistä artisti ammentaa inspiraationsa kappaleisiin, nainen vastaa, että sanoitukset kuulemma syntyvät eristyksissä, silloin, kun hänellä on mahdollisuus olla yksin omien ajatustensa kanssa. Maurus kertoo haluavansa musiikillaan tulla ymmärretyksi. Hänelle tärkeää on oman mielipiteen ilmaisu sekä kappaleiden kerronnallisuus, joka ilmeisestikin kumpuaa naisen omista kokemuksista. Kappaleet ovat Maurukselle tapa ilmaista itseään, kertoa tunteistaan ja olla sillä tavoin normaali ihminen.

Haastattelun aikana nautin tämän artistin seurasta. Maurus näyttää ja vaikuttaa siltä, että jalat ovat vankasti maassa, ja aitous huokuu hänen sanoistaan. Collegesta pois jättäytynyt artisti kertoo musiikin tärkeydestä ja siitä, miten hän tekee musiikkia nimenomaan live-esiintymisen takia. Kun kysymme syyskuussa julkaistavasta uudesta levystä, Maurus jatkaa tarinaa vielä kertomalla, miten kokee yhtyeen olevan kaksi täysin eri kokonaisuutta studiossa ja livenä.

Voimakkaasta tulkinnasta tunnettu nainen innostuu, kun kysyn, mitä mieltä hän on kuullessaan tulevansa verratuksi mm. Dolly Partoniin. Kuulemma tämä oli jälleen yksi uusi vertauskuva, ja Maurus sanoo tällaisen vertauksen olevan suuri kunnia: “Dolly Parton on hieno artisti, jonka lauluissa on sanomaa.” Jatkamme keskustelua esiintymisestä, ja tahdon tietää, mitä naisen mielessä liikkuu ennen keikkaa sekä lavalle astumisen jälkeen. Maurus kertoo sen riippuvan pitkälti keikasta: ovatpa joskus mielessä pyörineet kuulemma ainoastaan back stagella juuri ennen esitystä tehdyt popcornit. Maurus lisää, että parhaita tilanteita ovat intensiiviset keikat, joilla ajatukset eivät harhaile missään, vaan pää on niin sanotusti tyhjä ja keskittyminen musiikkiin täydellistä.

Haastattelun lähestyessä loppuaan minulla on tunne, kuinka tämän naisen kanssa voisi helposti kaveerata ja jutella vaikka illan hämärtymiseen saakka. Viimeiseksi keskustelu kuitenkin kääntyy vielä samana iltana koittavaan Ilosaarirockin keikkaan, kun lopuksi kysymme, mitä artisti toivoo esiintymiseltä: “Toivon, että ihmiset villiintyvät ja ilmassa on energiaa!”

Teksti: Essi Orpana
Kuva: Veera Konsti