CMX-fanit Anni ja Antti Hurme. Kuva: Jon Norppa
Perjantai-iltana CMX:n keikkaan on puolitoista tuntia aikaa ja pitkän linjan fanit Anni ja Antti Hurme, 30, odottavat kuumeisesti. Oman lisänsä keikkaan tuo taustalla pauhaava Joensuun kaupunginorkesteri.
– Nythän bändi on treenannut orkesterin kanssa. Ja silloin, kun CMX treenaa keikkojaan varten kovaa, silloin ne ovat ihan vitun hyviä. Me herättiin siihen, kun bändi treenasi ja äänet kantautui ikkunasta sisään. Kyllä on varmasti tosi kova veto tulossa, Antti uskoo.
– Mielenkiinnolla odotan sitä, mitä orkesteri tuo lisää musiikkiin, Anni kertoo.
Kaihoa ja Melankoliaa
Tamperelaisen pariskunnan fanitus on kestänyt melkein 20 vuotta.
– ”Aurinko”-levyn kaihoisat oman elämän makuiset tunnelmat ovat olleet ihan ekoja kokemuksia bändistä. Ensimmäinen keikka taisi olla vuonna 2001 Helsingin Nosturissa, Antti kertoo.
– Antti kuunteli ”Aion”-albumia silloin, kun aloimme seurustella. Siltä levyltä Melankolia jäi erityisesti mieleen. Eka keikka on ollut Tampereella Pakkahuoneella, 2005 ehkä. CMX osui aikoinaan sopivaan ikään ja jäi sitten elämään, Anni kertoo.
Hurmeiden mielestä CMX sopii sekä tiiviille klubeille että suurille lavoille.
– Klubilla, intiimissä ympäristössä CMX on parhaimmillaan. Vaikka biiseissä on helvetin hyvät sovitukset, ehkä niiden hienous tulee esille pienessä, puhuttelevassa ympäristössä, Antti kertoo.
– Mutta olihan se hienoa, kun vuonna 2007 Kuopiorockin päälavalla kaikki huusivat täysillä, että ”anna meille meidän syntimme anteeksi”, Anni toteaa.
Häämuistoja
Pari odottaa kuulevansa omien suosikkiensa lisäksi, kuinka orkesteri vaikuttaa musiikkiin.
– Haluan kuulla kaikki biisit, joissa on jousisektio. Kuultiin juuri tänään Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen, jota esitellessään A.W. Yrjänä on aikanaan toivonut, että ”olisipa viulu, osaisinpa soittaa”. No, nyt on viulu, ja soittotaitoinen ihminen soittamassa, Antti intoilee.
– ”Aion” on edelleen lempilevyni, siltä levyltä mikä tahansa olisi kiva. Puuvertaus olisi myös aika siisti. Meidän kaverit soitti sen meidän häissä, joista tulee huomenna kuluneeksi 11 vuotta, Anni kertoo.
– Tippa tulisi linssiin, Antti toteaa.
Mestareiden vanavedessä
Antti kuvailee CMX:n merkitystä suomalaiselle populaarikulttuurille hyvin merkittäväksi.
– CMX on luonut uraa kaikille muille. Bändi on tehnyt hc-punk-keikkoja silloin, kun Suomessa ei vielä ollut mitään vastaavaa. Bändillä on aivan vitusti listaykkösiä aikoinaan ja vieläkin. Moni yhtye on ottanut vaikutteita ja pystynyt vanavedessä tekemään CMX:n kaltaista haastavampaa musiikkia. Bändi on ollut olemassa pidempään kuin minä olen ollut elossa, ja mä olen vittu 30! Minun mielestäni huomattavan tärkeä yhtye Suomessa, Antti painottaa.
Pariskunta on yhtä mieltä siitä, että CMX tekee taitavaa musiikkia ja lyriikkaa, mutta ei aina samaan aikaan.
–Mulle lyriikat ovat tosi tärkeitä ja ne vetoavat CMX:äänkin, mutta eivät ne itsessään kanna, vaan vaativat musiikin taakseen, Anni kertoo.
– Se on vähän 50-50. Osa biiseistä ei ole ihan niin hyviä lyyrisesti, ja A.W. Yrjänä on itsekin kertonut vain rääkyneensä jotain sairaan hyvän kitarariffin päälle. Osa on taas mulle maailman tärkeimpiä, elämää kannattelevia biisejä sanoitusten puolesta, Antti kertoo.
Kolmen CMX:ää kuvaavan sanan miettimiseen Hurmeilla menee hetki.
– Aggressiivinen, progressiivinen, syvä, Antti sanoo lopulta.
– Ehkä mä yhdyn Antin sanoihin. Tai sitten: hyvä, kiva, ihan jees, paitsi että siinähän on kaksi sanaa, Anni naureskelee.
Teksti: Niina Turunen
Kuva: Jon Norppa