HYSTEERISEN HILJANEN MIES

Jaakko Teppo jututettavana Popkadun Jaakko Teppo -illassa Joensuun Teatteriravintolassa 10.7.2007

Matti Asikainen ja Cyde Hyttinen utelivat, Jaakko Teppo vastaili ja Ville Härkönen hierasi väliin Tepon kestohittejä.

Ville: Työttömän laulu

Matti: Tämän laulun alkuvaiheista voitaisiin kai aloittaa. Eli mestari ääneen.

Jaakko: No tämä oli ensimmäinen tämmönen suuremmalle yleisölle tehty kappale. Olin Tekussa Kuopiossa ja yks luokkakaveri pyysi työttömien iltamiin tekemään biisiä. Se juonnettiin aikonnaan työttömien voimin Kuopion Kauppaoppilaitoksella. No minä lupasin hierasta sille semmosen värssyn ja tuon sitten tein. Ja ite vielä esitin sitten seuraavana aamuna siellä tuhatpäisen yleisön edessä. Äkkinäinen esiintyjä sillon. Täytyy sanoa, että löysät oli melekkein housussa jo mennessä sinne. Tai ainakin myyrä kuikisteli, sanottaan näin. Jännitti niin perkeleesti. Mutta kuitenkin kokosin itseni sitten. Sain siihen vielä yhen vanhan tutun, Matsi Kaukosen, joka osas soittaa kitaraa, säestämmään.
Olihan mullakin kitara, mutta Matsi sano mulle, että elä sinä soita. Enkä kyllä siihen aikaan tienny yhtään sointuakkaan ja jätin sen mieluummin ihan vappaille markkinoille sen oman kitaran. Ja siinä hierasin tämän biisin. Joku Helsingin herra, levy-yhtiön herra, oli kuullu sen radiosta sitten, kun se nauhotettiin se tilaisuus. Nehän soitteli mulle. Siellä oli kaiken maailman valokuvaajaa Helsingin asemalla vastassa kun minä maalaispoika menin Helsinkiin. Minä aattelin, että nythän tässä maailma repes. Siellä oli levy-yhtiön mainosmiehet ja kaikki valamiina ja enhän minä nyt semmosseen ollu tottunu. Tämä levy-yhtiön myyntimies oli myyny keikkoja jo siihen lähiympäristön E-liikkeisiin ja tavarataloihin. Joka päivälle oli melekkein esiintyminen. Mulla oli oma kalenteri mukana. Minä näytin sille, että “katoppas tuosta. Vejä kaikki, jotka on päällekkäin, omastas yli.” Mutta mie en heti alakuunkaan niin hirveesti innostunu. Niin kun ainakin kaverit tietää, että minä en oo Susanna Kuronen. Minä en oo pyrkiny hirveesti julukisuutteen. Minä oon oikkeestaan pikemminkkii joutunu. Tämä Työttömyyslaulu oli ensimmäinen, joka tuli suuremppaan tietosuutteen. Ja sitä kautta meikäläiselle alako tulla sitten näitä keikkoja. Joita sitten tietysti kestikkii aika pitkään, parikymmentä vuotta melekkein. Ja aika tihheetähän se keikkatahti oli. Ei oo enää. Nyt on aika rauhallista. Nyt nautin mielestäni hyvin ansaittua taiteilijaeläkettä. Mutta sillon, kun minä sain tämän päätöksen taitelijaeläkkeestä. Mullahan oli pikkusen tullu semmosta tautia. Tietysti nuppi sekos ekana eli tuli päähän semmonen halvaus. Ja sitten vasen puoli meni rennoks. Puol vuotta siinä mäni niitä jäseniä yrittäissä, että ruppeis toimimaan uuvestaan, makaillessa ihan sängyssä. Ja sitten kun minä selevisin siitä sairauvesta, niin sen jäläkkeenhän minä oon ollukkii ihan hyvässä kunnossa. Sillon kun minä sen eläkkeen sain, niin päätin, että ikinä en köyhyyttäni valita. Kyllähän sillä aina leivän päälle lohta saa. Ja sehän meikäläiselle riittää. Kun saa lohta, niin tulee kohta.

Sammakkoprinssi (levyltä)

Jaakko: Tämä kappale tehtiin semmosen miehen, kun Jarmo Jylhän kanssa Jarmon kesämökillä. Piettiin pieni miittinki. Joku nainen puhu telekkarissa sammakkoprinssistä ja siitä tuli sitten se idea. Jarkka sävelti ja minä hierasin siihen sanat. Siinä humalata ootellessa, sanottaan suorraan. Pikkusen tietysti olttiin semmosella eräretkellä. Siinä tuli lääkkeittenkkii varassa nuorena miehenä vähän pyörittyä. Mutta töitäki tehtii. Koska eukolta oli lupa, niin olihan sieltä jotakkii tulostakkii aina tultava ... eräretkiltä.

Cyde: Eikös se Jarkka ollu se, joka sut oikkeesti löysi?

Jaakko: No Jarkka joo. Jylhän Jarmo. Oli puhe Cyden kanssa just, että kun näitä kisoja piettään, niin Jarmo kututtaan tänne vieraaksi. Jarmo on nimittäin hyvä sovittaja. Ja niinku tiijätte, tämmösessä yksinkertasessa kappalleessa, sovittaja on tehny niihin sielun. Se on ihan tosiasia. Minä en oo kun tehny sanoja niihin. Jarkka on tehny sielun.

Cyde: Oothan sie sävelet tehny.

Jaakko: No oonhan minä aina pikku vinkkiä antanu.

Cyde: Paha siinä on sovittaa, jos ei oo joku itu pohjalla.

Jaakko: No ei , kyllä minä ihan suorraan tunnustan, että minä en musiikista ymmärrä yhttää mittää. Minä mielluummin annan ne sävellyshommat. No, suurimman osan oon tietysti tehny ite. Mutta ne on niinku.... Niitä runoja tehessähän tarvitaan tietty rytmi. Ne tulee samalla ne sävelet siinä, kun on hyvä sovittaja. Jarmo Jylhä on tosiaan ollu mulle semmonen hyvä tuki ja turva. Ja sitten mikä meillä on Jarmon kanssa yhteistä, niin myö ollaan rehellisiä toisiamma kohttaan oltu. Niin on pysytty köyhänä. Se Jarmo on niin hyvä mies, että oikkeen tippa tullee silimmään, kun aatteleeki. Minä oon niin herkkä ihminen. Ei ku halolla lyö hartioihin, niin hikitippa nousee otalle. Samaten tuossa tytöt just muistutti, jotta pitäs Pattia muistaa, joka oli miun vanha roudari. Patilla ei oo kaikki asiat ihan hyvin. Hän on tuolla terveyskeskuksella. Niin lupasinpa nuille Patin kavereille, että huomenna käyn tervehtimässä vanhaa roudaria. Se kanto kintut viäränä aina esiintymisvehkkeet lavalle ja oli hyvänä tukena ja turvana. Kahestaan kun Patin kanssa maalimalla pyörittiin, niin paremmin se aika kulu, kun iteksseen tuolla teitä ajellessa. Neljäsattaakaheksankyt kilometria vejettiin asuntoautolla neljään vuotteen maantietä pitkin. Tiijätte, jotka älyvää, että siinä pikkusen pittää ajella.

Cyde: Eiköhän panna abloodit Patille ja Jarkalle.

Jaakko: Joo pannaan.

Ville: Kervisen kinkerit

Jaakko: Tää on uskonnollista tekstiä ja minä oon yrittäny aina esiintyessäni varoa uskovaisten loukkaamista. Ja samaten sairauksilla leikkimistä. Mulla on semmonen periaate aina ollu, että tehhään jostain muusta hauskaa. Oon huomannu, että se on ihan hyvä periaate.

Matti: Tämä Kervisen kinkerit soi täällä Joensuussa sen takia kohtalaisen säännöllisesti, että kun täällä raveissa Kervinen tai hänen ohjastamansa hevonen voittaa, niin silloin tuo laulu soi. Mitä raviurheilulla on merkitystä sinulle?

Jaakko: Noo raviurheilu ... Uskon, että se on minun toinen kotimainen kieli. Minä oon helekutin innostunu ravimies. Mutta kun mie meen raveihin, niin jätkät kysyy, että mitä matkaa sinä juokset. Aika paljon käyn raveissa ja myös kaikki kuninkuusravit. Kaikki hevoset tunnen, mutta kaikki hevoset ei muista minua. Aika paljon ollaan siinä suhteessa hevosten kanssa hyvissä väleissä. Se on minun semmonen eläkepäivien harrastus. Sitä harrastan aina, kun on mahollista. Ja aina kun eukko sannoo, että elä harrasta.

Ville: Pamela

Matti: Pamela on kestohitti, jos näin saa sanoa. Onkos sinulla omia lempilapsia tuotannossasi, omia suosikkibiisejä ylitse muiden?

Jaakko: No Pamela nyt oli semmonen, jonka joutu joka kerta aina hierasemmaan. Kun ainahan sitä joku tuli pyytämmään, että Pamela pittää laullaa. Mutta sillonhan Dallas oli, niinku ainakin meijän ikäluokka muistaa, aika kova sana teeveessäkin. Lähes yhtä kova sana, kun nykyään on melekkein kolomekymmentä vuotta on ollu tämä Kauniit ja rohkeet eli Ujot ja kankkeet. Tuo Villen versio oli muuten oikkein hieno. Että kiitoksia. Minä tykkeen siitä, kun nuoret laullaa näitä sanotuksia ja nimenommaan eri sovituksilla. Niin niihin tulee semmosta särmää minun musiikkiin verrattuna. Minä esitin aina samoilla soinnuilla ja samalla kitaralla ja samalla tavalla ne. Muta kai ne ihmiset sitten tykkäs, kun ne aina pikkusen anto siitä sitten rahaakin. Ja joskus sai aina sitten kaljatkin juua. Ne hipas olasta, että otatko oluen? Vaikka muutehan minä oon ollu hyvin siivet supussa aina. Hyvin hysteerisen hiljanen ja rauhallinen.

Cyde: Tyttömäinen melekkeen.

Matti: Noinkin hiljaseks mieheks pärjäsit niillä keikoillas hyvin vähällä musiikilla. Tällä uudella levylläkin. Muistatko Cyde kuinka monta kappaletta siinä hierastaan?

Cyde: En taija muistaa. Pittää lukkee. Yksi, kaksi, kolme, neljä ... jopa viisi kappaletta kuudenkymmenenyhden minuutin pituisessa taideteoksessa.

Matti: Elikä aika paljon.

Cyde: Joista yks on puolikas.

Matti: Kun nuo keikat kuitenkin perustuivat niin paljon huumorille ja jutunkerronnalle, niin miten sinä säätelit sitä teemaa, millä mennään. Kuinka paljon porukkaa piti vimmata mukaan? Ja miten se vimmattiin?

Jaakko: No se riippu aina tilaisuuven mukaan. Maatalousnäyttelyssä joutu tekemmään aina kaikista koviten työtä. Aina samat ukot istu siinä eessä. Siinä sanottiin, että viijentoista minuutin päästä sitten taas alotettaan. No tottakai, kun oli asiasta maksettu meikäläiselle, niin pakkohan se oli. Ja sitten kun semmonenki sääntö meillä viihdealalla on, että samoja juttuja ei hirvveen pitkää jaaritella ... niinku monneen kertaan, ni kyllä siinä aina hereillä piti olla. Täyttyy sannoo, että joskus kävi tuolla muistinupissa, että kun muistas taas jonkun jutun. Mutta aina se vaan ... Mulla oli semmonen tyyli, että edellisestä jutusta pääs jotenkkii siihen seurraavaan juttuun. Niinku sekin, kun mummo meni lääkäriin, niin lääkär anto sille vaan puol vuotta elinaikkaa lissää. Mutta mummo oli ovela ja jätti laskun maksamatta, niin seuraavalla keralla sai puol vuotta lisää.

Matti: Sitten palataan näihin hahmoihin ja maisemiin, jotka esiintyy Jaakko Tepon tuotannossa. Nyt mennä turautetaan tuonne peruspaikkakunnalle. Ole hyvä Ville.

Ville: Yritän olla höpisemättä liikaa näijen biisien alkuun, koska kuten tässä on jo huomattu tälläkin kertaa, niin Jaskan kanssa on turha lähtee mihinkään jutunkerrontakilpailuihin. Kiltisti raapasen vaan nää biisit tässä ja seurailen vierestä tätä ilotulitusta.

Ville: Ruikonperän rocktähti

Matti: Tuossa illan avasi poikasi Ilja ja teidän perheen nuoriso-osasto esiintyy tälläkin Popkadulla useammassa paikkaa. Miltäs tuntuu ... ja nyt tulee se perinteinen urheilutoimittajan kysymys ... miltäs tuntuu nyt katella omaa nousevaa polvea tuolla turuilla ja toreilla?

Jaakko: No kyllähän se tietysti isästä tunttuu hyvältä, että pojat osaa laulaa, mutta ... Kyllähän isän vilpitön toivomus on että ... Ootte nähny näitä viihdetaiteiljoita muitakin kuin minua, niin se ei kaikille ainakaan oo tämä virka sopinu. Pojat on kyllä käyny kouluja, että ne ei tarvvii varmaan lähttee näihin rentun hommiin. Nämä on kovia hommia. Sanon suorraan, että taijan olla tälläkkii hetkellä ainut, joka on niistä selevinny silleen iliman suurempia vaurioita. Toki minäkin oon halavaantunu ja tukos on päässä. Mutta että kuitenki elävänä ollaan eläkkeellä, niin se on Suomessa ihme.

Juttutuokion päätteeksi Ville Härkösellä oli kunnia julkistaa Jaakko Teppo -laulelmakilpailu.

Cyde uteli Jaakon toiveita: Mitä sie toivosit tulevan sieltä, minkälaissii esityksii?

Jaakko: No yhtä loistavia mihin minä aikonnaan pystyin. Eihän siinä sitten suuret vaatimukset oo.

Eipä tosiaan. : )