Maanantain ja tiistain välisenä yönä saatiin Pakkahuoneella kokea erikoislaatuinen performanssitapahtuma. Neljä tanssijaa ja neljä muusikkoa esiintyivät ennalta suunnittelemattomassa improvisaatiossa 12-tuntisen rupeaman seitsemästä illalla aina aamuun asti. Yleisölle oli tapahtumaan varattu patjoja rentoutumista varten, ja koko yön jaksaneille oli myös aamulla luvassa torikahvit.

Soittamassa mukana ollut Sanna Kurki-Suonio kertoo tapahtuman olleen erittäin onnistunut. -Yö meni suunnattoman flow'n kanssa, aivan mahtavaa kokemus, hän kertoo. -Taukoja ei pidetty, ja vaikka takahuoneeseen olikin varattu patja esiintyjien väsähtämisen varalle, kukaan ei sitä tohtinut käyttää. Aamuyöstä alkoi jo tuntua raskaalta, mutta improvisaatio veti mukanaan. Yö olikin ei vain uusien tilanteiden, vaan myös uusien ihmisten tapaamista, sillä kaikki esiintyjätkään eivät olleen ehtineet ennen tavata toisiaan. Ainoa suunniteltu asia oli se, että esityksen on jatkuttava koko ajan. Kurki-Suoni kertoo tilanteiden vaihdelleen, ja tilaisuus oli  muuttunut jännittävän yhteisölliseksi, kun yleisö muutaman tunnin sivusta seurattuaan ei voinut enää olla liikkumatta mukana. Hän kertoo arvioineensa yleisön määräksi 60-70 ihmistä, joista osa myös jaksoi sinnitellä aamuun saakka.

Saaripopin yleisössä oli tiivis tunnelma kaikkien kerääntyessä rykelminä sateensuojien alle. Yhden sateenvarjon suojiin hakeutui kaksi kuvaajaa ja kaksi toimittajaa. Sateesta huolimatta väki oli iloinen, säkenöivät silmät ja hymyt huulilla. Tästä on hyvä aloittaa Popkatuviikon tapahtumat.

Kolean sateisesta säästä huolimatta kaikki bändit jaksoivat vetää täysillä ja tunteella loppuun asti. Saaripopin aukaisi Highway Burns. Bändin kantripunk saivat jämähtäneemmänkin ihmisen tanssahtelemaan – hyötynä oli myös elimistön lämpeneminen. Aurinkolasit päässään soittajat näyttivät miten pidetään hauskaa ja nautitaan musiikista. Elina Nenosen kirkkaan kaunis ääni sai sydämen sykähtämään, Janne Tanskasen lennosta vaihtuvat soittimet toivat inspiroivia mielleyhtymiä. Kappaleiden myötä jäi tunne, että tästä poppoosta kuullaan vielä.

Rumpujen takaa löytynyt Eemeli Rautiainen oli tyytyväinen keikkaan, vaikka rummut meinasivatkin hajota alta. Bändin toinen laulaja Elina Nenonen oli ilahtunut lavan hyvästä tekniikasta ja akustiikasta, joten keikka olisi ollut täydellinen, jos yleisöä olisi vain ollut enemmän. Tulevaisuuden suunnitelmista bändi ei tiedä vielä kuin sen, että jatkoa seuraa varmasti.

Highway Burnsin jälkeen lava täyttyi pitkähiuksista Flies Around the Light –bändin pojista ja aurinkokin alkoi hieman pilkahtaa pilvien takaa.
Hieman grungahtava musiikki valui äänihermoihin. Rumpalin rokkaavan paukuttava asenne antoi asennetta.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpinä astui lavalle Rok it!-bändikilpailussa toiseksi sijoittunut Pearly Gates. Bändillä oli asenne kohdallaan, jokainen ukko veti tykityksellä ja kantoi kortensa kekoon omalla persoonallisuudellaan. Bändi jatkoi iltaa reippaalla rokkimeiningillään, joka toi mukanaan enemmän melodista poljentoa. Myös soittajat itse kehuivat aurinkoista ja hyvää fiilistä keikan jälkeen. Miinuksena vain hiki ja liian kovasta soittelusta johtuvat kramppaavat sormet. Bändi kertoo jatkavansa keikkailua mm. Joen Yössä ja myöhemmin myös Turun Rokkibaarissa.


Pearly Gatesin myötä alkoi yleisöäkin valua paikalle, eturivin faneista puhumattakaan. Säästä huolimatta saaripopin avauksesta jäi hyvä maku suuhun!