Ehdottominta festaritoimintaa on tietysti tanssiminen. Kunnon joraaminen kohottaa tunnelmaa kummasti. Yleensä festareilla löytyy myös mukavasti tanssiseuraa, jos vain löytää tiensä oikeille keikoille.

Ilosaarirockissa tähän antavat mahdollisuuden sekä hikisen tunnelman teltat että rentolavan avoin rantameininki kuin myös erinäiset klubit.

Meikäläisen tähänastisesti paras tanssimeininki sattui osumaan varsinaista festaria edeltävälle perjantaille. Menin kyllä tarkoituksellisesti Teatteriravintolaan, mutta en tiennyt, että näin mahtava tanssittava bändi soittaa sen alakerrassa.Outo vapina oli ensimmäisellä keikallaan. Tilahan on pieni ja matala koppi,toki clubeille sopiva, jonka akustiset ominaisuudet voivat saada korvat kärsimään. Tämä meteli ei kuitenkaan tuntunut haittaavan paikallaolijoita. Kaikki noin 30 katsojaa olivat tanssin, pikemminkin yleensä punkmusiikin yhteydessä tunnetun pogoilun pyörteissä.

Tällä kertaa kyse ei ollut kuitenkaan punkista vaan kahdella syntsalla ja rummuilla soitetusta sirkushenkisestä jytkeestä. Konevoittoinen, mutta ei todellakaan kliininen rytmi veti mukaansa. Tätä oli yksinkertaisesti pakko tanssia. Muutama vesihuikka väliin ja taas jatkettiin. Loppukeikasta lattialla alkoi musiikin aina vaan tiukentuessa olla miesylivalta. Bändi varmaankin soitti niin kauan kuin jaksoi ja tanssijat kiihdyttivät mukana. Tällaisen keikan jälkeen tunsi elävänsä.

Oudon vapinan jäsenet itse kuvailevat musiikkiaan toner-desert-disco-horrorreggaeksi. Tästä voi joku asiantuntija yhdistellä viisaassa päässään millaisen koosteen noista saa. Koskettimista ja koneista huolehtivat Janne Uusiniemi ja Jani Kuittinen, rumpuja takoi Tomi Forsblom. Kauhureggae todellakin aiheutti outoa vapinaa kehossa. Pitäkää varanne, sellaiseen voi tottua. Jos tämä orkesteri joskus vielä esiintyy, tulkaa paikalle ja hypätkää mukaan. Niin ja muistakaa tanssia Ilosaarirockin jälkeenkin!

Teksti: Terhi Lilja

16.07 2006 klo 22:53 - Rytmimusiikki.