Kumit ja kamelit
Energinen ja laulaja Variksen mukaan krapulainen bändi soitti kiinnostuneelle yleisölle aurinkoisessa säässä. Kuulijoita oli rekkalavan edessä runsaasti ja yleisö sekä lisääntyi, että kuumeni keikan edetessä. Keikka oli melko lyhyt, mutta soittajille varmaankin juuri sopivan pituinen…
Ensimmäinen mielikuvani Kumikamelista on 1980-luvun Levyraadista. Kerrottakoon, että Levyraati oli tv-ohjelma, jonka kautta tuolloin, musavideoiden alkutaipaleella, saattoi kuulla jostakin uudesta ja vastaavasti bändi saattoi saada laajemman yleisön. Ohjelmassa biisit saivat myös ankaran arvion, enkä todellakaan muista, mikä se Kumikamelin kohdalla oli. Muistan vain märkäpuvuissa ja ehkä myös kaasunaamareissa heiluvat hämärät hahmot.
Bändi on pitänyt kiinni omintakeisesta tyylistään ja myös yhtenäisestä keikka-asusta. Tällä kertaa sailor-henkisesti raitapaitoihin pukeutuneet soittajat veivät keikkaa eteenpäin jytisemällä. Kumikameli sopisi hyvin myös lastenmusiikiksi. Rankkoja aiheita käsitellään kiitettävällä suoruudella.
Mieleen palaavat ajat jolloin asiat olivat vielä synkkiä ja voimakkaita, räntää ja betonia. Tämä on tuliaisia Mana manalta ja Radiopuhelimilta, mutta tässä ei ole nostalgiaa. Keikka tapahtuu tässä ja nyt,vaikka maineikkaiseen historiaan viitataankin. Tätä ovat Kotiteollisuuden ja Yup:n jäsenetkin kuunnelleet.
Virkistävä keikan alussa oli reipas rytmimunan käyttö. Tämä musiikki toimii, jos pitää tyylilajista. Soitossa ja koko bändissä on nautittavaa selkeyttä. Kyse ei ole musiikillisesta innovaatiosta vaan kunnioitettavasta ytimestä ja asenteesta. Synkät sanoitukset yhdistyvät itseironiaan. Biiseissä kyytiä saavat juntit ja hienostelijat. Kohokohtana mainittakoon toiveikasta joukkovoimaa nostattava Kusiainen. Keikan ainut notkahdus tapahtui runkkaribiisin kohdalla. En ymmärtänyt asian hauskuutta, enkä vakavuutta, tässä yhteydessä.
Kumikamelia seurasi iso, mutta ujohkosti laajalle alueelle levittäytynyt yleisö. Yleisön varttuneemmat olivat innoissaan, jotkut nuorimmat typertyneitä ja innostuneet heiluvia ja hyppiviä. Kumikamelilla on hyvä potku.
teksti: Terhi Lilja
Kuva: Markus Korpi-Hallila