Mies Venetian Snaresin takana, Aaron Funk
Venetian Snaresin nokkamies Aaron Funk oli otettu suomalaisten lämminhenkisyydestä ja mielenkiinnosta musiikkiaan kohtaan.
- Ainakin kuulin yleisön taputtavan ja huutavan aika ajoin. Se riittäköön oletukseksi, että keikka oli onnistunut. Mielelläni olisin seurannut yleisön liikehdintää enemmänkin, mutta valot häikäisivät koko ajan sen verran ikävästi silmiin, niin vaikea sanoa minkälaisia ihmisiä ole liikkeellä.
Tuntemus Suomesta ei ole mikään päätähuimaava, mutta miestä ei voi moittia ensikertaa maassa vierailevana henkilönä. Sentään villit huhut Suomessa majailevista jääkarhuista ja pingviineistä ei ole kantautunut Aaronin tietoon.
- Meidän alueilla jääkarhuja sentään oikeasti on! Leppoisia kavereita, niin pitkään kunhan eivät satu oman reitin varrelle.
Venetian Snaresin myötä avautuu mahdollisuuksia käydä festivaaleilla, mutta Aaron ei itse festivaaleilla ennätä käymään omatoimisesti.
- Meillä päin kun ei festivaaleja järjestetä ja useammat festivaalit missä itse vierailen ovat hyvin rytmikkäitä tanssitapahtumia. Tällä kertaa on oikein mukava poikkeus olla rockfestivaalilla, vaikkei valitettavasti tälläkään kertaa ennätä tutustua maahan, saati itse tapahtumaan.
Kun tullaan kylmästä pohjoisesta, niin luonnollisesti metallimusiikki on myös lähellä artistin sydäntä. Paljon myös mahtuu kevyempääkin tuotosta kannettavan soittimen syövereihin.
- Pidän todella paljon juuri nyt Gorgorothista. The Mars Volta on myös vallan erinomainen yhtye raskaan musiikin saralla. Viime aikoina olen jostain syystä kuunnellut todella paljon kaikkia vanhoja levyjä. Esimerkiksi David Bowie on ollut kovassa huudossa. Mikä taas täällä festivaaleilla kiinnostaa, niin haluan mennä vielä haastattelun jälkeen katsomaan vähän Ozric Tentaclesia. Ollessani kiertueella joudun kuuntelemaan todella paljon kaikkea elektronista musiikkia, kun kumman syystä päädyn aina electro-henkisille festivaaleille soittamaan. Vastapainoksi on todella mukava kuunnella erilaista musiikkia. Tärkeintä on kuitenkin, että musiikki tuntuu omasta mielestään hyvältä ja se herättää tunteita.
Musiikin saralla Venetian Snaresia on pidetty musiikillisena johtotähtenä tulevaisuutta ajatellen. Avant gardinen johtaja ei oikein pitänyt ajatuksesta.
- Toivon suuresti, ettei kaikki alkaisi työstämään jatkossa samanlaista sontaa, kuin minä teen päivät pitkät. Musiikki on lahja maailmalle ja sitä ei pitäisi missään vaiheessa alkaa pelkistämään, vaan toivoisin että maailmalla syntyisi lisää musiikin alalajeja, kulttuureja ja muita ilmiöitä. Olisi todella masentava fakta, että minä olisin tehnyt aloittavan liikkeen musiikin sukupuuttoon kuolemiselle!
Kotikaupungin matkailu on varmastikin ollut suuressa kasvussa Winnipeg is a frozen shithole -hittibiisin saattelemana. Aaronin sanojen mukaan Winnipeg on ihan kiva paikka, mutta ihmiset tuntuvat olevan vähän typeriä.
- Kaikki vaan valittavat koko ajan, että on kylmää ja synkkää. Kaupungissa ei muka tapahdu mitään ja kaikki on kuollutta. Kriittikini kohdistuu suoraan näihin ihmisiin. Miksi ihmiset ei vaan muuta pois Winnipegistä? Se olisi varmasti helpoin ratkaisu, kun pakkaisi tavarat ja muuttaisi jonnekin lämpöisään ja kivaan paikkaan. Esimerkiksi Espanjan tanssirenkutuslähiöihin. Siellä ei varmasti epämukavuus ja kylmyys vaivaisi. Tämä on varmasti yleinen ilmiö kaikissa kylmissä maissa. Olettaisin myös, että täällä Skandinaavian alueella on liikkeellä samanlaista typeryyttä.
Koti on aina koti, mutta vieraanvaraisuus ja hyvät puitteet saavat palaamaan keikkapaikoille, jos se on artistista itsestään kiinni.
- Jos yleisö on viihtynyt keikallani, niin se on varma merkki siitä, että itsekin olen pitänyt soittamisesta. Ainoa merkittävä tekijä on se, että järjestä osoittaa rakkautensa musiikkia kohtaan järjestämällä tarpeeksi äänekkäät äänilaitteet käyttööni. Olisi todella masentavaa soittaa jossain klubilla, jossa ihmiset alkavat murjottamaan sen takia, kun musiikistani puuttuu munakkuus. Basson täytyy potkia paikallaolijoita kunnolla takamukseen! Muuten on aivan turha yrittää pitää intoa yllä lavankaan suunnalla.
Lopuksi kireän aikataulun rytmittämänä oli kiva arvailla mitä Aaron tekee mahdollisesti seuraavan 24 tunnin aikana. Sarkasmin välistä paistanut vilpittömyys osoitti, että miestä vielä nähdään jatkossakin Suomessa.
- Sen tiedän, että lähtö on huomenna. Pääsee taas ihailemaan kaunista ja koskettavaa lentokenttää! Lentokentät on kyllä rumimpia rakennuskokonaisuuksia, mitä maa päällään kantaa. No mutta seuraavaksi haluan vilkaista jo aiemmin mainitsemaani Ozric Tentaclesia. Sen jälkeen lähden varmaan bilettämään hotellin tanssilattialle ja odotan miltä huomisen aamun mahdollinen vapina tuntuu.
Teksti: Ismo Korhonen
Kuva: Kristian Tervo