And we’re off! Tai “Kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä”, kuten Kaarle Viikate asian ilmaisi. Rokin varsinainen anti on käynnistynyt, tyylikkäästi ja rytmikkäästi.

Jos eräs turkulainen keskinkertaisuuden tihentymä ei olisi pilannut titteliä, voisi Tuomo Prättälää kutsua todelliseksi soulin suurlähettilääksi. Jo pidemmän aikaa suomalaisen rytmimusiikin monitoimimiehenä pyörinyt Prättälä teki viime vuonna läpimurtonsa omalla kokoonpanollaan, ja vauhti on ollut sen verran nopeaa että Ilosaaren päälavan avauspaikka aukesi jo tänä kesänä.

Tuomo piti tunnelman alkuiltapäivään sopivan rentona, eikä vetänyt kaikkein hikisintä soul-vaihdetta päälle. Tosin keikan aloittanut uusi kappale Ordinary loi heti öisen ja hämyisen tunnelman, jota ei häirinnyt edes Pyhäselältä puhaltava tuuli. Muista uusista kappaleista ainakin tarttuvasti rullaavalle Love and Friendshipille voi ennustaa suurta suosiota.

Tutummista kappaleista My Thing ja 26 kulkivat myös napakasti, ja viimeistään So Surrealin myötä tanssiminen alkoi olla lavan edustalla enemmän sääntö kuin poikkeus. Ballroom Girlissä bändi pääsi myös esittämään soolotaitojaan. Aki Haaralan kitarointi sekä Abdissa Assefan perkussioiden ja Mikko Kaakkurinniemen rumpujen vuoropuhelu saivatkin yleisöltä ansaittua arvostusta.

Loppuun vielä mahtava Don’t Take It Too Hard, ja näin viikonloppu on polkaistu käyntiin. Tästä on hyvä lähteä.

Teksti Jussi Suvanto

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 12. heinäkuuta 2008 kello 16.05 ja sen aiheena on Musiikki.