Sanan voimalla, Joe Bataan
Joe Bataanilla on ollut pitkä päivä. Hän on matkustanut yön yli New Yorkista Joensuuhun ja tarjoillut juuri rentolavalla täysmittaisen konsertin. Siitä huolimatta 65-vuotias herrasmies jaksaa hymyillä. Bataan istuu rentoutuneen oloisena backstagena toimivassa parakissa ja kuuntelee pihalta kantautuvaa vaimeaa kitarointia. Hän on silminnähden tyytyväinen saamastaan vastaanotosta.
- On aina jännittävää kohdata uusi, nuori yleisö. Se hetki, jolloin yleisön tavoittaa, on silkkaa taikaa. Se, että onnistuu koskettamaan vieraita ihmisiä, tai edes kymmentä heistä, on lahja. Iän myötä olen tullut siinä paremmaksi.
- Oikeastaan olen vain välittämässä viestiä. Olen siinä mielessä etuoikeutettu, että ihmiset tulevat kuuntelemaan minua. Ensisijaisesti heitä kiinnostaa musiikkini, mutta ehkä joku kiinnostuu myös tarinastani. Jos he tuntevat taustani ja ymmärtävät vilpittömyyteni, he ymmärtävät myös sen mitä tahdon sanoa. Minulla on syyni kiertää maailmaa ja se syy tulee taivaasta.
Musiikkia yli sukupolvirajojen
Tarinansa tueksi Bataan on tuonut Ilosaarirockiin yli kymmenhenkisen Los Fulanos -yhtyeen. Konsertin alussa taustayhtye saa lavan täysin omakseen. Yleisöä lämmitetään kahdella kappaleella ennen kuin Bataan itse tulee esille. Sisääntulo on tyylikäs ja sydämellinen. Bataan kävelee kuin huomaamatta lavan edustalle jakamaan postereitaan. Lavalle on aika kavuta vasta sitten, kun on kätelty riittävän monta ihmistä. Eleissä ei ole pöyhkeyttä, ainoastaan suuren maailman charmia. Bataan on asemassa, jossa hänen ei tarvitse korostaa itseään, pelkkä läsnäolo riittää. Mies puhuu itsestään vuolaasti ja avoimesti, mutta painotus tuntuu perustellulta. Ja kun värikäs henkilöhistoria on käyty läpi, on aika antaa kunniaa myös yhtyeelle.
- Eikö olekin mahtava yhtye? Löysin heidät Barcelonasta. Muuan tuttava mainitsi, että näiden poikien kanssa kannattaisi tehdä yhteistyötä. Kuuntelin heidän nauhaansa ja ajattelin, että mikäpäs siinä, kokeillaan. Ja kun soitimme yhdessä, yleisön reaktio oli mahtava. Soittajilla on samaa energiaa, joka minulla oli silloin kun olin nuori. Nämä olivat juuri niitä ihmisiä, joita musiikkini on kaivannut. Yleisölle ei riitä, että näyttää hyvältä ja laulaa kauniisti. He haluavat shown, esityksen. He ansaitsevat sen ja tällä kokoonpanolla he myös saavat sen.
- En tahdo kuulostaa leuhkalta, mutta tietenkin olen keulahahmo. Olen tehnyt asiat aina tavallani ja luonut itse maineeni. Musiikkini on aina Joe Bataanin musiikkia, mutta annan kyllä yhtyeellenikin tilaa. Tämä toimii molempiin suuntiin. Minä tuen heitä ja he tukevat minua. Arvostuksen pitää olla molemminpuolista.
- Minulla on itse asiassa viisi bändiä. Yksi Australiassa, yksi Espanjassa, yksi New yorkissa ja niin edelleen. Se mahdollistaa kiertämisen. Lähden matkaan vaimoni ja parhaan ystäväni kanssa ja kasaan perillä yhtyeen ympärilleni. Bändini ovat mahtavia. Luulimme aluksi, että jokainen kuulostaisi erilaiselta, mutta eihän se mennytkään niin. Kun kuulin australialaisen orkesterin soittoa ensimmäistä kertaa, luulin jonkun soittavan levyäni. Voit vain kuvitella miltä tuntuu, kun nuoret kaverit osaavat kappaleesi paremmin kuin sinä itse.
Monikulttuurinen edelläkävijä
Bataanin musiikki on kiinnostava yhdistelmä latinovaikutteita ja afroamerikkalaista rytmimusiikkia. Suuren yhtyeen sointi tuo mieleen jonkin unohtuneen rannan Kuubassa, mutta kappaleissa on myös urbaania kaikua. Bataanin käheä ääni ja vahva newyorkilainen fraseeraus kuljettavat ajatukset Harlemin sivukaduille ja savuisiin jazz-luoliin. Suuren yhtyeen soinnissa on myös jotakin universaalia. Festivaalivieraat sulavat vaivatta osaksi rytmiä, sointi istuu häkellyttävän hyvin myös hitaasti pimenevään itäsuomalaiseen kesäyöhön
- Eri maissa musiikkini ymmärretään eri tavoin, mutta siitä tässä oikeastaan onkin kyse, sekoituksesta. Olen kotoisin Spanish Harlemista ja nuoruuden maisemat kuuluvat aina musiikissani. Mutta olen ollut avoin vaikutteille. Kuulin nuorena latinomusiikkia, mutta myös rock and rollia ja rhythm and bluesia. Kun yhdistin ne, tulin luoneeksi jotakin uutta. Ehkä olin edellä aikaani.
- Sama juttu rapin kanssa. Kun rupesin puhumaan musiikkini päälle, ihmiset alkoivat kuiskia: “Joe on hullu. Mitä tuo puhe reggaetonen päällä on?” Mutta pitää uskaltaa ylittää rajat. Kuuntelen uutta musiikkia jatkuvasti ja imen siitä vaikutteita.
- Tärkeintä on melodia. Monta kertaa ihmiset unohtavat melodian ja turvautuvat väkivaltaan ja kiroiluun. He tappavat romantiikan, turhaan. Jos tiedät olevasi kova, sinun ei tarvitse todistella sitä. Itse olen romantikko ja haluan sen myös kuuluvan musiikissani.
- Musiikissani kuuluvat myös paikat, joissa olen käynyt. Let me tell you a story. Kävin Itä-Berliinissä vuosia sitten aikana, jolloin kaupungista puuttuivat modernit mukavuudet. Rajan toisella puolella kaupunki oli värikäs, toisella harmaa. Ihmiset olivat olleet eristyksissä niin pitkään, että he tahtoivat kuulla uutisia maailmalta. Myöhemmin kun kuulin, että muuri murtui, ajattelin “hey man, I was there, I’m a part of history.” Tuollaista ei unohda. Oletko kuullut kappaleeni Peace, Friends and Solidarity? Sen tausta on siinä, mitä näin ja koin tuolloin.
Saarnamies maailmalla
Pehmeiden, kevyidenkin rytmien rinnalla kulkee paljon nähneen miehen halu puhua ihmisille. Kun musiikki pysähtyy, Bataanilla on asiaa. Mies ei arkaile tuoda maailmankatsomustaan esille. Teemat ovat yksinkertaisia, klisheisiäkin, mutta merkitsevät puhujalleen paljon. Jumala, perhe, rakkaus. Bataan ei tahdo tuputtaa sanomaansa, hänen mielestään jokaisella on oikeus omaan maailmankuvaansa. Silti juuri sanoma on se, mikä saa miehen kiertämään.
- Jumala on tärkein. Ilman häntä ei olisi Joe Bataania. Olin kerran vähällä kuolla. Olin autossa, kun nenästäni rupesi yhtäkkiä suihkuamaan verta. Kaikki hämärtyi. Jumala otti minut kuitenkin takaisin. “Miksi olet juoksemassa pois, minulla on sinulle töitä?”
- Eikö ole muuten hullua? Arvaa mitä tein, kun olin menettämässä tajuni? Puristin laukkua, jossa oli shekkivihkoni. Kuvittele! Niin kuin rahalla olisi merkitystä tuollaisessa tilanteessa.
- Oikeastaan tahdon saada konserteissani sentimentaalisuuden pintaan. Kerron mitä Jumala on minulle tehnyt, mutta kehotan ihmisiä ajattelemaan myös äitejään ja isoäitejään. Teen näin kaikkialla. Olen nähnyt elämässäni paljon ja sen perusteella tiedän, että mikään ei ole varmaa. Tänään juttelet äitisi kanssa, huomenna hän voi olla kuollut. Sitä ei tiedä koskaan. Siksi on tärkeää sanoa läheisille, että rakastaa heitä.
Teksti: Hannu Linkola
Kuvat: Lauri Tujula