Pukumies Hurskaisen saappaissa
- Kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä!
Kokeneet Ilosaaren kävijät hieraisivat silmiään festivaalien alkaessa. Päälavaa vuosien ajan hallinnoineen Ema Hurskaisen sijasta estradille asteli valkoiseen pukuun tälläytynyt keikari. Hurskaisen viettäessä tämän vuoden festivaalit täyspäiväisenä Eläkeläisenä juontovastuu on siirretty Viikatteen laulusolisti Kaarlelle. Muusikkona monet Ilosaaret kokenut mies toteaa kutsun tulleen mieluisana yllätyksenä.
- Voisinko sanoa, että tämä on jopa kohtuuttoman suuri kunnia. Kun kutsu kävi ja viikonloppu näytti vapaalta, olin että totta meisselissä.
- En osaa loppujen lopuksi sanoa, miksi minut valittiin tähän hommaan. Periaatteessa vähän kiinnostaisikin tietää.
Ensimmäisen juontopäivän puolivälissä Kaarle myhäilee tyytyväisenä. Juhlien tunnelmaa mies kuvaa huikeaksi ja oman suorituksensakin hän hilaa lähelle kiitettävää. Puheenvuoroissaan Kaarle on päättänyt turvautua kädessä tärisevien muistilappujen sijasta tajunnanvirtaan, eikä valintaa ole toistaiseksi tarvinnut katua.
- Sen verran on sylkeä varastossa, että sillä mennään mitä se suuhun tuo. Tuo avausrepliikki esimerkiksi kuvasi varsin vilpittömästi omia tuntoja.
- Takataskussa on muutama pieni käsikirjoitus, mutta muuten luotan sattumaan. Jos Eläkeläiset saan kuulutettua lavalle onnistuneesti, niin sitten voin olla tyytyväinen.
Viikatteen kipparina Kaarle on hankkinut itselleen supliikkimiehen maineen. Vaikka juontajan ja orkesterin keulakuvan roolit ovat pohjimmiltaan varsin erilaiset, on laittamattomien välispiikkien jalostaminen johtolauseiksi sujunut luontevasti.
- Vielä eivät sanat ole loppuneet. Ja kun työhommassa ollaan, ei pidäkään mennä hankkimaan laastaria kieleen.
- Mitään posketonta sketsiviihdettä tässä ei pysty vetämään, koska mukana on virallisia tiedotteita ja turvallisuusasioita. Jos olisin vääntänyt koko ajan vitsiä, luulisivat ihmiset oikeita tiedonantojakin hulvattomiksi kevennyksiksi. Eikä tässä ole tarkoituskaan tuoda itseä esiin samalla lailla kuin välispiikeissä. En ole täällä nostamassa Kaarle Viikatetta korokkeelle, vaan palvelemassa tapahtumaa.
Vaikka juontaja on olennainen osa festivaaleja, on Kaarle säilyttänyt myös arvokkaan etäisyyden. Hän ei ole jalkautunut kansan pariin, vaan tyytynyt väijymään työpaikkansa tuntumassa. Siitä huolimatta mies ylistää juontohommia yhdeksi parhaista tavoista viettää festivaaleja. Varsinaisen kenttätyön ovat estäneet viime kädessä esteettiset syyt.
- Lähdepä valkoisen puvun kanssa tuonne kompastelemaan. Siinä sitten oltaisiin huomenna ilman vaatekertaa pelkässä kerrastossa. Ulkonäkökysymys on kuitenkin tärkein. Jos sisältö sattuu uupumaan, niin pääasia että puku on kunnossa.
Teksti: Hannu Linkola
Kuva: Tomi Palsa