Pääportin läheisellä myyntipisteellä käy haastattelijan mielestä kovakin vilske, mutta Ilosaarirockin omien tuotteiden myynnistä vastaava Tapio kuittaa luulon suoralta kädeltä vääräksi. Sopii kai uskoa, että kun myyntipöydillä on oikeasti kiire, ei siitä voi erehtyä. Ruuhkaa paikalle muodostuu sykleittäin, riippuen ihmisvirtojen kulloisestakin liikkeestä esimerkiksi suositun bändin takia lavojen suuntaan.

Tapio arvioi, että noin joka kymmenes festivaaliasiakas ostaa itselleen muistoksi festaripaidan. Tänä vuonna paita on valmistettu luomupuuvillasta, ja Tapio muistuttaakin paidan omistajia pesemään paitansa haaleassa vedessä. Festaripaitojen lisäksi myyntipisteestä voi muun muassa ostaa lippiksiä, sadetakkeja, klubilippuja, puhaltaa alkometriin ja kysellä löytötavaroita. Työssä ahertaa vastaavan lisäksi kerrallaan neljä henkilöä. Myyntipisteen toisessa päässä on kaupan esiintyvien bändien omien tuotteita, mikä työllistää saman verran väkeä.

Kaverin kautta toimeensa ajautunut Tapio on ehtinyt olla myyntitiskin takana jo “useita vuosia”. Festivaalin eri alojen vastaavien päätymisestä hommiinsa Tapiolla on kaksi teoriaa: Festivaalille tullaan töihin joko oman vakavan innostuksen vuoksi tai sitten kaverisuhteen kautta. Itse hän kertoo kuuluvansa jälkimmäiseen joukkoon.

Vaikka Tapion mielestä kaikki festivaalipaidat ovatkin omalla tavallaan hienoja, ovat erityisen tyylikkäinä jääneet mieleen muutaman vuoden takainen 30-vuotisjuhlapaita sekä vuoden 1994 lehmäaiheinen design. Vaikkei mies itse suinkaan kiistä omaa kiinnostustaan musiikkiin, ei hän erityisemmin harmittele sitä, ettei ehdi seuraamaan festareilla keikkoja.

- Mike Pattonia jos olisi ehtinyt 15 minuuttia katsomaan niin hyvä, mutta eipä kai tästä sinnekään jouda.

Tapion mielestä musiikista kannattaakin nautiskella otollisimmissa olosuhteissa kuin festarikeikoilla: autossa tai kotona hyvistä stereoista.

Teksti: Antti Ronkainen

Tämä artikkeli on julkaistu sunnuntaina 13. heinäkuuta 2008 kello 20.46 ja sen aiheena on Kaikenlaista.