Ensin jylhän kaunis Joisin viskin ja nousisin. Heti perään tiukalla rytmillä jyräävä Naurava turskan kallo. Sitten yleisö olikin tiukasti pihdeissä, eikä Scandinavian Music Group irrottanut otettaan missään vaiheessa.

Ei niin, että yleisö olisi halunnutkaan irti. Suomen tämän hetken ehkä tyylipuhtain popyhtye sai alusta lähtien intoutuneen vastaanoton, ja into vain kasvoi keikan edetessä. Laulujen sanat osattiin hyvin ulkoa, ja lähes jokaista kappaletta tervehdittiin riemuhuudoin.

Missä olet Laila -levyn lauluihin painottuneessa keikassa korostuivat SMG:n viime aikojen kantrivaikutteet, mikä kuului mm. Miikka Paatelaisen steelkitarassa. Näin minä vihellän matkallani antoi ymmärtää, että tyyli jatkuisi seuraavallakin levyllä. Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana, liioittelematta eräs kaikkien aikojen hienoimmista suomalaisista popkappaleista, vedettiin levytystä nopeampana ja iskevämpänä versiona.

Vaikka päälavalla oltiinkin, oli tunnelma lähes intiimi. Antti Lehtisen välispiikit loivat rentoa ilmapiiriä, ja bändin nautinnollinen yhteishenki välittyi selvästi. Ei sille kuitenkaan mitään mahda, että lavan todellinen kuningatar oli Terhi Kokkonen, joka sai koko olemuksensa täyteen sellaista herkkyyttä ja voimaa, että mieli teki langeta polvilleen. Kun hän kysyy “Muistatko miltä tuntuu juopua kesäyönä hölmöstä rakkaudesta?”, nekin jotka eivät välttämättä muista, tietävät heti mitä hän tarkoittaa.

Encoretkin oli valittu huolella. Ensin pelkällä kitaralla säestetty tunnelmapala Lopulta olemme kuitenkin yksin, sitten riehakas 100 km Ouluun. Siinä vaiheessa oli aivan sama satoiko vai ei.

Teksti:  Jussi Suvanto
Kuvat: Tuomas Vitikainen

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 12. heinäkuuta 2008 kello 19.20 ja sen aiheena on Musiikki.