Te kaikki mussukat, jotka ajattelette Oulun olevan paskakaupunni, kun eihän sieltä tule edes popedaa: avatkaa silmänne ja haistakaa sitä nenään tulvahtavaa kahvin tuoksua! Oulusta tulee nimittäin Morley, joka ei siis ole Moses Hazy vaikkakin pitkälti saman yleisön suosiosta nauttii - vai taistelee?

Karvaisien hippiveljiensä instrumentaali-ilotulituksesta poiketen Morley pitää kappaleensa lyhyinä asettaen pääpainon vahvoille melodioille ja herkälle hyvän - ja huonon fiiliksen balansille, jota kolmihenkinen torvisektio hyvin täydentää. Tämä toimii kevyissä jalla jalla - rokeissa ja suoraviivaisissa fiilistelyissä, mutta aika ajoin Morley eksyy voiman pimeälle puolelle yrittäen sorvata kasaan hankalampaa materiaalia, joka karahtaa auttamatta karille lehahtaen liekkeihin.

Keikan kiistatta parasta antia tarjosi lavalla muutaman kappaleen ajan pyörähtänyt naisvokalisti, jonka laulu sitoi kappaleet tiukemmin yhteen antaen niille tarvittavan luonteen viimeisen silauksen. Lebu Tsernobylin vielä vaihtaessa sähköluuttunsa hetkeksi banjoon, meno räjähtää täyteen hoedowniin yleisön joratessa rivissä kumpparit “bootseina”. Tällainen näky saa unohtamaan pienet musiikilliset lepsukset, vetämään hymyn korviin ja vain pudistelemaan päätään epäuskoisena.

Jos tällä paketilla ei vielä Beatlesin vanavedessä rokkitaivaaseen päästä, on Morleyllä tämän keikan perusteella kuitenkin tarjolla takuu varmasti tanssittava setillinen pop-rock nami namia. Bändi vaatii livenä kuulijoiltaan vain tietyn asteista heittäytymistä. Tänään taivas oli hetkittäin auki, mutta teille vääräuskoisille sanottakoon: keskieurooppalaistukaa toppahousut ja eläkää! Tai vaihtoehtoisesti juokaa itsenne mukaviksi - se ajaa käytännössä lähes saman asian.

Kirjoittanut: Jetro Oras Laine
Kuvat: Minna Pahkin

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 12. heinäkuuta 2008 kello 19.37 ja sen aiheena on Musiikki.