Harvoin bändin nimi kuvaa sen musiikkia yhtä osuvasti kuin Oceansizen tapauksessa. Manchesterilaisyhtyeen biisit tuntuvat vähintäänkin Atlantin kokoisilta teoksilta. Niitä kuunnellessa voi välillä kuvitella kelluvansa leppeiden laineiden kannattelemana, välillä taas räpiköivänsä keskellä raivoisasti myrskyävää aallokkoa.

Jos yhtyeen tyyliä haluaa kuvailla vähemmän runollisesti, voi sen luokitella joko proge- tai post-rockiksi, ja vertailukohtia etsiä jostain Mogwain, Toolin, Porcupine Treen tai Eternity-levyn aikaisen Anatheman suunnilta. Vaan eipä mikään noista kuvailuista varsinaisesti tee oikeutta Oceansizen luomille äänimaisemille, parempi kokea se itse.

Lauantaina Kolmoslavalle klo 18.00 saapuneet pääsivät todistamaan, että livenä Oceansize kuulostaa vähintäänkin yhtä vaikuttavalta kuin cd:ltä. Voi vain ihmetellä, miten perus-rockyhtye-kokoonpanolla saa loihdittua noin massiivisia äänivalleja. Nightwisheille ja vastaaville tiedoksi: tällaista on oikeasti eeppinen musiikki. Eikä bändin lavaesiintyminenkään ole mitään koomailua, vaan tiukkaa ja energistä - siitäkin huolimatta, että laulaja-kitaristi Mike Vennartin mukaan yhtyeen Joensuuhun saapuminen oli tapahtunut noin puoli tuntia ennen keikan alkua.

Suurin osa keikan aikana kuulluista kappaleista oli peräisin viimevuotiselta Frames-albumilta. Jos jokin huippuhetki pitää setistä valita, voisi se kuitenkin olla 2003 ilmestyneen loistavan debyyttilevyn Efflorescen I Am The Morning. Sounditkin olivat hyvät, laulumikrofonin pientä pätkimistä lukuunottamatta. Ulkona vallinnut sadesää vaihtui jossain vaiheessa keikkaa auringonpaisteiseksi, mikä houkutteli osan yleisöstä pois Kolmoslavan katoksen alta, mutta estradin edustalla pysyi kuitenkin mukava määrä innostunutta fanijoukkoa setin loppuun asti. Oikea valinta, Oceansizen esitys oli varmasti yksi festivaalin mieleenpainuvimmista kokemuksista.

Teksti: Juho Typpö
Kuva: Tomi

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 12. heinäkuuta 2008 kello 21.10 ja sen aiheena on Musiikki.