Ilosaarirockin esiintyjien esittely kertoo saksalaisen Heaven Shall Burnin pysyneen poissa suuren yleisön tietoisuudesta. Niinpä en itsekään ihmetellyt oman tietomääräni vähyyttä, ennakkoon tietoni bändistä rajoittuvat muutamaan kuuntelukertaan - sekä katsojana nautittuun balettiesitykseen, jossa Heaven Shall Burnin musiikkia oli ansioituneesti hyödynnetty. Asetuinkin teltan takaosaan tiukoilta rokkipoliiseilta näyttävien miesten taakse.

Täysin tietämätön ei Ilosaarirockin yleisö Heaven Shall Burnin suhteen kuitenkaan ollut. Lavan eteen oli kerääntynyt jo hyvissä ajoin joukko, jolla bändin tuotanto oli hyvin hallussa ensimmäisestä biisistä alkaen. Muutaman ensimmäisen kappaleen aikana yhtye vakuuttikin koko teltan ja edessäni seisova miesjoukkokin nosti nyrkkinsä ilmaan.

Ennakkoon tuotantoa tuntemattomalle varsin nopeatempoinen setti tuntui tasaiselta. Puolessa välissä tuntuikin siltä, että teltan etuosan nostattaessa tunnelmaa kattoon meillä takaosassa oli hyvinkin hiljaista ja tilavaa, rokkipoliisitkin olivat jo poistuneet. Meidät, jotka jäimme keikan loppuun asti, palkittiin. Eri raskaan musiikin tyylisuuntia yhdistelevä bändi osoitti monimuotoisuutensa ja etenkin encoreina soitetut biisit räjäyttivät potin. Ja kyllä bändikin palkittiin - suosionosoitukset olivat raivoisat. Ulos lähdettäessä juontajan sanat “mahtavaa metallia” toistuivat monen muunkin puheissa.

Teksti: Milla Laaksonen
Kuva: Mikael Wänskä

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 12. heinäkuuta 2008 kello 18.37 ja sen aiheena on Musiikki.