Ääni hyvin, kaikki hyvin
Festivaaleilla on pääsääntöisesti ikävää. Kaikkialla velloo hapeton ihmistungos, musiikki hukkuu humalaiseen yhteislauluun. Kappalevalinnat ovat kunnianhimottomia, bändit soittavat keskinkertaisesti ja ylittävät soittoaikansa. Välispiikit vilisevät kliseitä. “Kädet ylös, taputtakaa mukana, onks teil k-i-v-a-a!” Nauti nyt sitten siitä. Onneksi on soundcheckit.
Nuo artistin ja miksaajan väliset salaperäiset vuoropuhelut, jotka tarjoavat pakopaikan massaviihteeseen kyllästyneelle. Asetelma on kuulijan kannalta ihanteellinen. Tanner on tyhjä ihmisistä, yhtye esiintyy vain sinulle. Pitkästyttävän hittiputken sijasta ilmoille kajahtaa yleensä korkeintaan yksi kappale, aina ei sitäkään. Sovitukset ovat yllätyksellisiä. Tauot ja toistot rytmittävät kappalerakenteet ainutlaatuisiksi. Siinä kelpaa kuulijan käpertyä teltan nurkkaan, nauttia tilan avaruudesta ja avata korvat taiteelle, jota ei ole tarkoitettu kuultavaksi.
Ismo ja maja mäellä
Lauantai-aamuna festivaalialueen portit ovat vielä kiinni. Kadulla kulkee kalpeita ihmisiä silmät turvoksissa. Päälavan edusta on autio. Ismo Alangon ja Teho Majamäen soundcheckia on saapunut kuulemaan yksi ihminen ja auto. Taiteilijat kaiuttavat tyhjän kentän yli rohkaisevaa sanomaa. “Paha päivä, vitut siitä / raskas päivä, vitut siitä.”
Alanko on kunnianhimoinen taiteilija, joka ei lannistu kuulijoiden vähäisyydestä. Lyömäsoitinarsenaalin tukemana hän marssittaa Vallankumouksen ilmoille erehtymättömällä otteella. Kappaleen vaiettua mies pudistaa päätään.
- Tehon rummut tulevat kitarasta läpi. Mutta kyllä mä tätä kai pystyn hallitsemaan.
Eikä aikaakaan kun taiteilija verhoutuu salaperäisyyden kaapuun.
- Jos rupee kiertämään, niin laita botnea.
Soundcheckin huippuhetki koetaan viime metreillä. Puupää soi muutaman tahdin ajan, kunnes soitto keskeytyy. Alanko irvistää pahaenteisesti. Lavatyöläiset lävistetään ironian piikein.
- Fantsu meininki, mutta koettakaa muistaa laittaa töpselit seinään kun keikka alkaa. Ei sekään vakavaa ole, mutta on hauskempi vetää töpselit seinässä.
Ja soitto soi taas. Tiidii - eiku - tiiidiii.
- Puupää, kirottu puinen pää.
Jenkkaa, jenkkaa, jenkkaa
Muutamaa tuntia myöhemmin juhla-alue alkaa täyttyä ihmisistä. Tuomo toivottelee väkeä ja sadetta tervetulleeksi letkeän soulinsa tahdissa. Rytmimusiikin laineet kuuluvat kolmostelttaan etäisenä huminana. Lauteilla on Tohtori Orff & Herra Dalcroze, pahvilaatikkorummut saavat kyytiä. Vispilä lyö pahvin pintaan ja laulu käynnistyy. Harjabasso kutsuu muut soittimet mukaan.
- Jenkkaa jenkkaa jenkkaa.
Lavan edustalla pölisee hiekka.
Olemme soundcheckin ytimessä. Kappale soi ensimmäiseen kertosäkeeseensä asti, kunnes pysähtyy. Yhtye pyörittelee päätään.
- Rummuille vähemmän bassoa.
Uusi yritys. Jenkkaa, jenkkaa, jenkkaa. Ja taas pysähdys.
- Tää laatikko kumisee jotenkin oudosti.
- Kuunnellaas vähän.
- Juu juu, jep jep.
Jenkkaa, jenkkaa, jenkkaa.
- Vähän lisää laulua.
- Nyt on hyvä.
Jenkkaa, jenkkaa, jenkkaa. Lastenmusiikki on vakava asia. Lopulta yhtye saa sointinsa balanssiin komeasti tärähtelevää uimaräpyläbassorumpua myöten. Soundcheck päättyy, ei encorea.
Katson autiota hiekkarantaa
Rantalavalta valuu märkä ja mutainen ihmismassa, jonka kasvoille Valkyrians on maalannut auringon. Kuljen vastavirtaan. Olosuhteet vaikuttavat otollisilta. Sade on ajanut sitkeimmät juhlijat veteen, rentolavan juurella vallitsee rauha. Rannan santa on täynnä jalanjälkiä, näky on jollakin tavalla haikea. Tuuli kuljettaa Herra Ylpön musiikin poispäin, tunnelma on vieraantunut ja seesteinen. Lavalla tuntuu kuitenkin olevan kiire. Valkyrians kantaa rumpujaan pois, tilalle tuodaan uutta kioskia. Äänimiehet pystyttävät mikrofoneja, joku potkaisee tyhjän olutpullon maahan.
Momo Catin soundcheck ei ota kuitenkaan alkaakseen. Tyhjä hetki toisensa perään. Vain DJ-lavan kuluneet fraasit murtavat sateen ropinan.
- Tää laulu kertoo siitä, mitä te siellä teltassa oikeesti teette.
Että jaksavatkin, vuodesta toiseen. Vilinä rentolavalla rauhoittuu, äänimiehet ovat paikallaan. Mutta tänään ei irtoa, soitto ei ota kuuluakseen. Joutilaisuus lannistaa äänet, miksaaja pyörittelee käsiään. Lähden pois pettyneenä. Hukkareissu.
Täyttymys
Onneksi ehdin nähdä viime hetket Lapkon soundcheckista. Jo saapuminen YleX-telttaan täyttää mielen nostalgialla. Vihdoinkin klassista vanhan koulukunnan mättöä. Kitara tapailee muhkeita ja hahmottomia sointukulkuja, rumputeknikko päräyttää verevän fillin. Teltta on suhteellisen kansoitettu ja yleisö heittäytyy oitis soundcheckin vietäväksi. Yksi ääni nousee yli muiden.
- Onks täällä joku bändi? Onks se Raappana?
Omat jalat kampittavat kysyjän.
Sade tuo ihmiset lähelle. Väentungos ei kuitenkaan ahdista, soundcheck on ottanut haltuunsa. Tunnelma kasvaa kihelmöiväksi. On hetki, jota kaikki ovat odottaneet. Laiha mies kävelee tympääntyneen näköisenä mikrofonin ääreen.
- Yeah yeah, check check, cha cha.
Hittilause nostaa riemun kattoon, teltta on revetä liitoksistaan.
- Yksi kaksi yksi kaksi kuuluuko yksi kaksi.
Kliimaksi. Joku viheltää pilliin, taustalla jytisee rekkalava, sadetakit kahisevat lavan edessä. Tätä äänimaisemaa tulin hakemaan, nyt sen sain. Kaadun selälleni mutaan ja annan sateen valua kasvoilleni. Soundcheck päättyy, keikkaa katsomaan saapuvat ihmiset tallovat päälleni. En välitä. Olen onnellinen, täyttynyt.
Teksti ja kuvat: Hannu Linkola