Ne korvaamattomat korvaajat

Yksi ryhmä Ilosaarirockin toimivuuden takana ovat varahenkilöt. Heidän käyttöönottonsa ei aina merkitse sitä, että kaikki muut keinot on jo käytetty ja maailmanloppu on tuloillaan. He ovat yksinkertaisesti joka paikan höylinä toimivia yksilöitä, joiden hallussa oleva moniosaaminen toimii korvaamattomana valttina.

Yksi varahenkilöiden armeijasta on Eve Pietarinen, joka luovuttaa taitonsa tarvitsevien haltuun tänään sunnuntaina. Pietarinen on usein löydettävissä pääportin tai info-pisteen liepeiltä. Siellä hän on aina toinen sormi liipasimella valmiudessa tositoimiin. Työtehtävät on todella helppo rajata lyhyesti: kaikki.
Pietarinen voi siis saada kutsun niin anniskelualueiden palvelukseen kuin rannekkeiden kiinnityksen toimeenpanijaksi. Hänen panoksensa on siten usein korvaamattoman tärkeä - koostuuhan festivaali aina onnistumisesta pienimmillä osa-alueilla.
Pietarinen nimeää juuri rannekkeiden vaihdossa ilmenevien ongelmien setvimisen yhdeksi haasteellisemmista työtehtävistä. Ihmislajimme näyttää evoluution myötä keksivän yhä uskomattomampia syitä selittäessään sitä, minne se rannekkeen kiinnike, lipun kanta tai pahimmassa tapauksessa koko loppu on mennyt häviämään.
- “Koira söi”-selityskin on tullut kuultua, Pietarinen myöntää.
Yksi parhaimmista tapauksista, eli siis se huonoin selitys, sattui viime Ilosaarirockissa, jolloin kaksi lippunsa hävittänyttä nuorta tyttöä lähestyi varahenkilö Pietarista huolestuneena. Kyseiset tytöt kertoivat olevansa paljasjalkaisia turkulaisia, mutta puhuivat samalla mitä vakuuttavinta pohjoiskarjalaista murretta. Tällä kertaa liput olivat unohtuneet tulomatkalla junaan, mikä harmitti “turkulaisia” suuresti. Tapaus sai pisteen i:n päälle “kyynelvirran” myötä, jonka tunnepitoisuus teki Pietariseen lähtemättömän vaikutuksen. Eli ei mennyt läpi.

Kirjoittaja: Siiriliina Riikonen