Ismo Alanko on kokeillut pitkän uransa aikana yhtä jos toista kokoopanoa. Sulo-klubilla kuultiin ja nähtiin varsin minimalistinen versio, joka koostui Alangon lisäksi vain perkussionisti Teho Majamäestä. Yhdessä he osoittivat, että pieni voi todellakin olla suurta.

Kyseessä ei ehkä ollut vauhdikkain koskaan näkemäni Ismo-keikka, mutta parhaimmillaan kahden miehen yhteissoitanto oli todella mahtavaa. Majamäki soitti erikoisen näköisellä rumpupatteristollaan useimmiten melodioita, mutta käytti sitä välillä myös puhdasverisenä rytmisoittimena. Alanko vaihteli kitaran, pianon ja pelkän laulamisen välillä. Keikan ehdotomia kohokohtia olivat Hassisen Koneen melankolinen Tällä tiellä, Siekkareiden kaunis Rakkaudesta ja yhä edelleen Ismon soolouraa määrittävä kappale Kun Suomi putos puusta.

Kappalevalikoima ulottui Hassisen Koneesta Sielun Veljien kautta Alangon soolotuotantoon. Minimalistiset sovitukset olivat tunnistettavia, mutta söivät hieman vauhdikkaimpien biisien energiaa. Toisaalta taas tämä lähestymistapa antoi Ismon äänelle enemmän tilaa. Kun otetaan huomioon, että hän on esiintynyt jo yli 25 vuoden ajan, on Alangon lauluääni hengästyttävän upea. Siinä on sävyjä ja skaalaa, joka monesti häipyy laulajilta ikääntymisen myötä.

Teksti: Olli Sulopuisto
Kuvat: Tomi Palsa

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 14. heinäkuuta 2007 kello 17.14 ja sen aiheena onMusiikki.