“When I say dirty, you say South!”
Kaksimielisestä nimestään huolimatta CunninLynguists (itse kukin voi tarkastaa sanakirjasta mitä cunninlingus tarkoittaa) on rehellinen. Ei turhanpäiväistä elkeilyä tai egoilua, vaan perinteistä sampleihin ja looppeihin pohjautuvaa meininkiä. Vaihtoehtoiseksikin kutsutun ryhmän musiikki ei itsessään tarjoa mitään uutta tai maatamullistavaa, mutta miksi pitäisikään. Outkastin, UGK:n ja muiden etelän legendojen perinteestä ammentava CunninLynguists on viihdyttävä ja energinen, mutta silti keskinkertainen. Leipänsä pääasiallisesti Amerikan ulkopuolelta hankkiva yhtye hoiti hommansa ja klassikkot kuten Mic like a memory ja Nasty Filthy saivat aikaan jopa hysteriaa. Huomiota herättävää kuitenkin oli, että suurimmat reaktiot yleisössä aiheutti lainabiitteihin, kuten Lunizin ja Devin the Duden taustoihin vedetyt biisit - cunnareiden biitit eivät siis ole omimmillaan silloin, kun kyse on live-tilanteeesta.
Deacon the Villainin, Knon ja Mc Nattyn karisma riitti täyttämään kolmoslavan ympärille kyhätyn teltan. Kolmen MC: yhteistoiminta, huudatukset ja tuplaukset tekivät keikasta intensiteettiä pursuavan ja loi vilpittömän vuorovaikutuksen esiintyjien ja yleisön välille. DJ piti toiminnallaan yleisöä lämpimänä iskemällä levylautaselle niin letkeitä juurirytmejä kuin raflaavampaa west coast - saundiakin, unohtamatta biisejä alustavia erinomaisesti valittuja rumpubreikkejä. Jo useampaan otteeseen Suomessa vieraillut Cunninlynguists tarjosi rokkiyleisölle mukavan hip hop -hetken. Tunnin elämästään olisi varmasti voinut käyttää huonomminkin.
Teksti: Tatu Teräväinen ja Mikko Kuivalainen
Kuva: Minna Pahkin