Tutustuminen kakkahätään
Kakkahätä hoidettiin tällä kertaa nopeasti pois alta, kuten asiaan kuuluukin. Turhaa ei viivytellä, kun hätä on suurin. Asenteena punk on vähintäänkin hädänalainen tai vaihtoehtoisesti-todellakin-hädänalaisten asialla. Kakka-hätä 77:ssa on mitä ilmeisimmin kyse molemmista.
Ensimmäinen kerta on aina siitä kiitollinen, että ei ole vertailukohtia. Se koskee tätä bändiä ja tätä keikkaa. Moni muukin oli ilmeisesti samaa mieltä siitä, että bändi, jonka nimi on kaikkien huulilla, on nähtävä. Koko pienen lavan edusta oli täynnä uteliasta kansaa. Eturivin tuntumaan hilauduttuani huomasin, että heti ensimmäisestä biisistä lähtien oli myös pogoilu käynnissä. Tämä on siis punk.
Heti alusta asti tasaisen kitaravetoinen soitanta herättää kiinnostusta. Tyyli on ennaakko-odotuksiani siistimpää, sillä tietoisuuteni rajoittuu “hittibiisin” Elämä on huora radiokuunteluun. Näin huonoksi voi ihminen mennä. Tietoisuuteni kuitenkin lisääntyy koko ajan, mikä on tällä keikalla positiivinen asia. Sanoista saa selvän. Niissä kokoomusnuoret saavat kyytiä useammankin kerran. Kokonaisvaikutelma on kuitenkin jopa leppoisa, vaikka soittotyyli onkin tiukka. Tämä on selkeää ja siitä yleensä pidän.
Kakka-hätä 77 yhdistyy tunnelmiltaan Eppu Normaalin syntyvaiheisiin. Sanoissa on riimitykset ja homma rullaa jotenkin samaan tapaan. Bisien maailmassa on rankkaa, kun ei edes Kakola huoli ja Narkata ja kuolla kertoo jo rankempaa tarinaa.
Keikan kohokohdaksi nousi toiseksi viimeisenä soitettu Systeemi ei toimi, jonka sanoitukset rajoittuvatkin oikeastaan tuon iskulauseen toistamiseen. Viimeisen biisin sanoitukset paljastavat sen, mitä jo aiemmin on arvuuteltu. Bändin paljon puhuva nimi lausutaan seiskaseiska. Here goes Kakkahätä seiskaseiska.
Nämä pojat ovat kuitenkin niin punk, että kehtaavat soittaa 20-minuuttisen keikan, vaikka yleisö todellakin jää kaipaamaan lisää. Kakka-hätä 77:n kolme kuukautta sitten julkaisema albumi Totaalinen kakkahätä teki sellaisenkin teon, että nousi Suomen viralliselle albumilistalle, mitä ei usein Suomen olosuhteissa tässä genressä tapahdu. Voiko yleisö olla väärässä?
Teksti: Terhi Lilja