Klaus Thunderin & Ukkosmaineen keikat tunnetaan tapahtumina, joissa yhtyeen uusien kuulijoiden alkuhämmennys käännetään nopeasti varauksettomaksi ihailuksi. Ilosaaren Rekkalavan edessä satunnaisia ihmettelijöitä ei kuitenkaan juuri näkynyt, vaan bändin kotietu johdatti paikalle lähinnä nuoria naisia, jotka jo osasivat ulkoa rakkaudentäyteiset kertosäkeet erikseen opettamatta.

Huhujen mukaan orkesteri kärsi ennen esitystä pienestä ramppikuumeesta, sillä kyseessä oli ensimmäinen todellinen festivaalikeikka suurella lavalla ja vielä tutuissa maisemissa. Pieniin estradeihin tottunut duo ja etunenässä vokalisti Klaus kuitenkin valloitti kursailematta lavan diivamaisilla elkeillään ja kiersi vaivatta festivaalikansan pikkusormensa ympärille.

Yhtye poimi tasaisesti sävellyksiä kaikilta levytyksiltään, ja parhaan vastaanoton saivat tuttuun tyyliin jo ajat sitten loppuunmyydyn esikoislevyn rallit. Perinteiseksi avausraidaksi muodostunut 80200, Yläkerran tytölle, Elektromanssi sekä viimeisenä kuultu Yli mutakuoppien tanssittivat tehokkaasti kansaa sateisista ennustuksista huolimatta. Kotiseuturakkautta peilaavat balladit Pielisjoki sekä Suudelmia Suvikadulla puolestaan herkistivät etenkin siksi, että oltiin lähellä pääkallopaikkoja. Duon retrohenkinen tanssipop huokuu edelleen vaikutteita Movetronin ja Taikapeilin kaltaisilta akteilta, mutta sen soundi on jo kehittynyt persoonallisella tavalla tunnistettavaksi. Toimintaa on hyvä kehittää eteenpäin jo vakaan fanipohjan tuella. Aika näyttää, miten suurille areenoille Klaus Thunder ja koskettimiaan antaumuksella sormeileva Wilhelm Meister vielä pääsevät keimailemaan.

Teksti: Antti Kavonen
Kuvat: Tomi Palsa

Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 14. heinäkuuta 2007 kello 17.01 ja sen aiheena onMusiikki.