Lordikin jää kakkoseksi - ainakin maskeissa
Tiukkaa metallimättöä tarjoili myös rekkalavalla sunnuntai-iltapäivänä esiintynyt Scorngrain. Luonnonvoimat olivat poikien puolella, sillä hieman ennen keikkaa alkanut järisyttävä kaatosade vaimeni tihkuksi, kun yhtye astui lavalle. Maskeerausta varten oli hankittu jotain muutakin kuin äidin meikkipussi, sen verran näyttävästi yhtyeen jäsenet olivat naamioituneet.
Satoi tai paistoi, se ei innokkaimpia faneja haitannut. Verrattuna lauantaina viereisessä YleX-teltassa kuultuun Terroriin, Scorngrain soitti mielestäni huomattavasti taidokkaammin ja sävykkäämmin. Yleisön joukosta kuului eriäviäkin mielipiteitä, osa porukasta piti Terroria parempana. Bändi hallitsi kyllä hyvin genreen kuuluvat eleet ja elkeet, mikä valitettavasti tarkoittaa myös sitä, ettei se ainakaan erityisellä persoonallisuudella esille nouse. Mutta ainakin näyttävät poseeraukset, intohimoisesti vedetty tiukkatahtinen soitanta ja ajan kanssa työstetyt esiintymisasut pääsivät oikeuksiinsa, kun mutainen metallikansa pomppi vedestä ja ravasta välittämättä rekkalavojen ja bajamajojen välisellä tunnelmallisella aukiolla.
Teksti: Salla Brunou
Kuva: Mari Herrala