Suomen hitain circle pit ja rauhallista istuskelua – Frank Carter & The Rattlesnakes
Brittiläinen Frank Carter & The Rattlesnakes saapui ensimmäisellä Suomen-keikallaan päättämään Metelli-teltan tarjonnan sunnuntaina. Laulaja Frank Carter on osoitus siitä, miten samanaikaisesti voi olla herkkä ja huomaavainen, pukeutua kukkakuosiseen pukuun sekä soittaa uskottavasti punkrockia.
Charmantti herra Carter kukkapuvussaan. Kuva: Sampsa Geijer
Rokkikansaa saapuu sunnuntai-iltana päättäväisesti astellen Metelli-teltan eturiviin, mutta suuri osa yleisöstä jää aluksi kauemmas, ikään kuin varautuneesti kuulostelemaan, että mikäs bändi tämä oikein on. Bändin tuntemattomuus ei ole kummallista; se on perustettu vasta vuonna 2015. Frank Carter on tuttu Gallows-yhtyeen entisenä laulajana. Fanipohjaa siis löytyy edellisen projektin kautta, ja nykyinen bändi tuo niitä brittiherralle varmasti lisää.
Yleisössä kerätään adrenaliinia jo ennen keikan alkua huutamalla sekä potkimalla ja huitomalla ilmaa. Tasan sillä kellonlyömällä, kun bändin kuuluu aloittaa, etummaiset rivit alkavat huutaa laulajan nimeä. Ilmassa on malttamattomuutta, sillä bändin aloitus viivästyy hiukan. Keikka on kuitenkin kaiken odotuksen arvoinen.
Aggressiivista hardcore punkia soittava bändi heittää heti kaiken energian peliin. Yleisö pysyy keikan aloittavan Juggernaut-biisin aikana vielä rauhallisempana, lukuun ottamatta eturivejä. Biisin päätteeksi Carter kehottaa kaikkia astumaan lähemmäs. Trouble-biisi käynnistyy ja yleisö alkaa lämmetä. Viimeistään tarttuvalla Devil Inside Me -biisillään bändi vakuuttaa teltan reunamilla seisovia siitä, että tämä keikka kannattaa nähdä ja kokea.
Synkkiä, ahdistavia aiheita ja sanoituksia. Sekopäistä liikehdintää, kuten hirttäytymisen elehtimistä. Jos keikan näkisi vain osittain tai kuuntelisi biisejä sen kummemmin muusikkoihin tutustumatta, voisi kuvitella miesten olevan mielenvikaisia väkivaltaisia rettelöitsijöitä, jotka eivät muista välitä. Välispiikit kuitenkin osoittavat heidän olevan fiksuja ja kunnioittavia herroja, joilla on jalat maassa. Biisejä omistetaan muun muassa kaikille Ilosaarirockissa työskenteleville sekä bändin yleisölle.
Beautiful Death taas omistetaan kaikille menetetyille rakkaille. Carter itse omistaa kappaleen appiukolleen, joka ehti valitettavasti kuolla ennen lapsenlapsensa syntymää. Laulaja tulee yleisön keskelle ja pyytää kaikkia istuutumaan maahan ja rauhoittumaan biisin ajaksi. Keikan kuluessa hän myös surffaa yleisön päällä seisaaltaan. Vuorovaikutus yleisön kanssa toimii loistavasti koko ajan.
Carter laskeutuu mielellään yleisön joukkoon. Kuva: Sampsa Geijer
– Tämän on tarkoitus olla hauskaa, Carter muistuttaa ohjatessaan yleisön isoon, koko teltan kokoiseen pittiin.
Muista täytyy huolehtia. Jos joku kaatuu pitissä, hänet on autettava heti ylös. Seuraavaksi Carter haluaa nähdä hitaimman circle pitin mitä Suomessa on nähty – ja yleisö yrittää malttaa hidastaa askeliaan nopean musiikin soidessa.
Keikan päättää I Hate You, ja yleisö huutaa mukana. Ennen biisiä Carter pakinoi:
– Meillä kaikilla on elämässämme joku erityinen ihminen. Joku, jota vihaamme ja joka on aivan täysi kusipää. Tämä on omistettu heille. Mutta muistakaa, että luultavasti jokainen meistä on sellainen myös jollekulle toiselle.
Keikka on täynnä kovaa musaa, aggression purkamista, herkistelyä ja huumoria. Täydellinen kattaus.
Teksti: Anna Mikkonen
Kuvat: Sampsa Geijer