Volbeat vie, eikä kukaan vikise
Volbeat, Tanskan lahja areenarockille, teki Ilosaarirock-debyyttinsä ronskilla otteella.
Sunnuntai-iltana rokkiväkeä viikonlopun ajan säikytelleestä kosteudesta ei ole tietoakaan, kun yleisö valmistautuu Euroopan kovimpiin rockyhtyeisiin kuuluvan Volbeatin keikkaan päälavalla. Ennen keikkaa anniskelualueelta kuuluu fanien pontevaa yhteislaulua. Taivaalla näkyy epäilyttäviä pilviä, mutta eipä romanttinen auringonlasku tulossa olevaan rouheaan musiikkiin sopisikaan.
Kun ensimmäinen kappale The Devil’s Bleeding Crown kajahtaa ilmoille, voisin vaikka vannoa että yleisön lukumäärä tuplaantuu vain muutamassa sekunnissa. Kitaristi Rob Caggiano hyppyyttää yleisöä instrumentillaan: kun riffi käskee hyppäämään, yleisö ei voi muuta kuin kysyä, kuinka korkealle. Laulaja Michael Poulseninkaan ei tarvitse nyrkkiä montaa kertaa vilauttaa ennen kuin katsojameri on täynnä huitovia käsiä.
Varsinkaan keikan alkupuolella Poulsen ei tuhlaa aikaa välispiikkeihin, vaan biisejä vaihdetaan lennosta. Ronskien rokkibiisien välissä kuullaan myös yllättäen pätkä Dusty Springfieldin I only want to be with you’ta. Volbeatin versio 1960-luvun klassikosta ei kalpene amerikkalaisen soul-laulajattaren rinnalla.
– Thank you very much. Kiitos. Long time no see. What you’d been up to? Poulsen tervehtii.
Volbeat kumartaa vanhojen rokkareiden, kuten Elvis Presleyn ja Johnny Cashin suuntaan. Tämän huomaakin Cashin Ring of Fire -coverista, jonka bändi esittää samalla kun miehen kuva heijastetaan lavan taustalle. Vaikka yleisö ei Ring of Firen sanoja osaakaan, Cashin toista klassikkoa, Folsom Prison Bluesia häpeilemättömästi lainaavan Sad Man’s Tonguen sanat kyllä sujuvat. Myös rockabilly on vaikuttanut bändin soundiin, minkä kuulee erityisesti radiosuosikki Lonesome Riderin poljennossa ja äänen revittelyssä.
– You don’t know Cash but you know this one? Well, you’re still good people, Poulsen leukailee.
Energisen keikan päättää konekiväärimäisen nopea The Mirror and the Ripper, jonka yhteydessä Poulsen tarjoaa loistavia uutisia yleisölle, jolla ei ole väsymyksestä tietoakaan.
– It’s been an honor to play for you. We’ll be back in October! Poulsen paljastaa.
Teksti: Niina Turunen
Kuvat: Markus Korpi-Hallila