Anna Puun tahtiin olisi voinut vaikka valssata - jos YleX-teltassa olisi ollut yhtään tilaa. Hiostavan kuumassa teltassa innokas yleisö huusi Annan nimeä ja tähti itse hymyili viehkeästi kukkamekossaan. Välispiikeistä oli vaikea saada selvää, sillä Annan ääni on hiljainen ja olemus hieman ujo, vaikka hän on käynyt läpi Idols-tuomareiden karut kritiikkisessiot.

Ainoastaan C’est la vie -hitin kuulleena muut kappaleet eivät ihan heti iske, sillä niissä ote on tasaisempi. Slovareista ei jää oikein mitään mieleen, mutta nopeammat kappaleet yhdistettynä Annan olemukseen tuovat mukavasti mieleen kesäöiset tanssilavat. C’est la vie kuului lavalta harmikseni juuri silloin, kun olin kipaissut vessaan. Musiikki on herkkää, hyväntuulista ja kepeää. Suomalaiseen kesään ei sovi synkistely, ja olisin mielelläni laittanut Annan esiintymään aurinkoiselle ulkolavalle.

Coverina Anna Puu esitti muun muassa Tuomari Nurmion kappaleen “Älä itke Iines” ja Maritta Kuulan “Mä en tarvi enää äitii”. Joissain kappaleissa Anna soitti itse akustista kitaraa, mitä en ihan heti olisi Idols-tähdeltä odottanut. Anna Puu (sekä kaimansa Abreu) taitavat pikku hiljaa murentaa ennakkoluulojani Idols-tähtien musiikillisten taitojen suhteen.

Annika Kettunen