Aiheen ‘Rokin tekijät’ arkisto

Alunperin Outokummusta kotoisin oleva Henri Pursiainen on yksi Ilosaarirockin verkkotoimituksen valokuvaajista. Erikoisuuden hänestä tekee se, että tämä mies ei omista digitaalikameraa, vaan kuvaa ainoastaan filmille.

Kimmoke valokuvaamiseen syntyi jo lukioaikana valokuvauskurssilla, jonka jälkeen lisää taitoa kuvaamiseeen haettiin valokuvaaja Kari Helotien opissa Joensuussa. Mieltymys filmiin, ja eritoten mustavalkokuvaamiseen, on ollut synnynnäinen. Nykyään Henri kuvaa aina silloin kun aikaa. Leipätyön ohella filmityöskentely kuitenkin vaatii paljon erilaisia järjestelyjä. Oman pimiön puuttuessa muiden tilojen käyttäminen riippuu aina toisenkin osapuolen aikatauluista.

Pääasialliseksi kuvauskategoriaksi mies mainitsee epäröimättä “Pinnat”. Erilaiset struktuurivedokset näyttävät hänen seinillään vaikuttavilta. Henrin mielestä valokuvaamisen pitää tulla fiilispohjalta, eikä homma saa mennä välineurheiluksi. “-Auto laitetaan hyvän näköiseksi, mutta se ei kulje.” Henri muotoilee osuvasti.

Vaikutteista kysyttäessä, suomalaisista kuvaajista hän mainitsee Minkkisen, Brehmerin ja Kailan. Ulkomaalaisista kuvaajista taas Francesca Woodmanin, joka ensimmäisen kuvakirjan julkaistuaan menehtyi kyseenalaisesti.

Henri pitää siitä, että maailmaa dokumentoidaan enemmän, kuin koskaan aikaisemmin lähes kaikkien omistaessa kameran. “- Valokuva tuo kuitenkin ottajalleen juuri sen tunteen mitä kuvaaja siltä haluaa. Oli kuva sitten millainen tahansa.”

Simo Hämäläinen

Huivipäinen tyttö konkkaa yhdellä jalalla punavalkoliivisen kaksikon luokse ja kysyy laastaria. Kymmenettä vuotta Ilosaarirockin ensiavussa päivystävä Niina Pekkanen kaivaa ensiapulaukkua ja hänen kollegansa Markku Kasurinen alkaa desinfioida haavaa.

- Kymmenen vuoden aikana muun muassa tikattavien vammojen määrä on vähentynyt, sillä lasipullot ovat nykyään kiellettyjä. Myös alkoholimyrkytysten määrä on pienempi, koska ihmiset juovat miedompia juomia, Pekkanen kertoo ensiaputapausten kehityskulusta vuosien varrella. Myös tappeluvammojen määrä on vähentynyt.

- Tällaisissa tapahtumissa nyrkki ja silmä kohtavaat kyllä aina, mutta nykyään hieman harvemmin kuin kuutisen vuotta sitten, Kasurinen tuumaa. (lisää…)

Tämän vuoden rokissa harvalta on varmasti jäänyt huomaamatta ruuduilla pyörivät tiedotteet ja mainokset. Festarikansaa on myös ilahdutettu erityisen oivaltavilla animaatioilla, joiden yhteydessä käydään läpi muun muassa turvallisuusohjeita. Screeneillä näkyvän materiaalin takana on pohjoiskarjalainen tuotantoyhtiö Korpipaja, jonka webbimasteri Arttu Romo oli erityisen kiitollinen tämän vuoden rokin ilmeen hyödynnettävyydestä.

- Rokki-ilme on ollut aivan mielettömän käytännöllinen juuri sen yksinkertaisuuden vuoksi. Erityisesti silmistä olemme saaneet valtavasti irti, Romo kertoo.

Screeneille on tehty yhteensä vajaa kymmenen erilaista animaatiota, joista jokaisen lavan tarpeisiin on muokattu omanlaisensa versioita. Kaiken kaikkiaan Romon sekä hänen työparinsa Lauri Turjansalon rokkipuurtaminen on kestänyt parisen viikkoa.

- Tämän rokkihomman kiitollinen puoli on siinä, että varsinainen työ on tehty jo ennen Ilosaarirockia, joten viikonloppuna voi ottaa rennosti, Romo hymyilee.

Sari Asikainen

Tero Taatinen vastaa siitä, että leirintäalueella kaikki toimii.

Leirinnästä vastaava Tero Taatinen on kiireinen mies. Hänellä vaikuttaa olevan monta rautaa tulessa samanaikaisesti, ja haastatteluitakin hän antaa peräkkäin kaksi. Hän on kuitenkin hyvillä mielin.

- Alkukaaoksen jälkeen alue on rauhoittunut. Alku oli aika myrskyisä jo luonnonolosuhteidenkin puolesta, mutta nyt pystyy itsekin rauhoittumaan ja nauttimaan festareista, hän tuumaa. (lisää…)