Aiheen ‘Backstage ja verkkotoimitus’ arkisto

Vuoden 2009 Ilosaarirock alkaa hiipiä kohti kalkkiviivoja, ja verkkotoimituksenkin on aika keriä piuhat ja koota itsensä. Iloksemme voimme jälleen kerran todeta, että rokkiviikonloppu on tänäkin vuonna ollut aivan mahtava. On vielä viimeisten esiintyjien aika, jonka jälkeen Joensuu ryhtyy palailemaan normaalirytmiin.

Teemme vielä viimeisiä nettisivupäivityksiä alkuviikon aikana, joten pysykäähän linjoilla. Alkutahdit vuoden 2010 Rokille on ainakin meidän puolestamme jo isketty.

Rok rok.

Verkkotoimitus

Kuvaajat: Akseli Väisänen (AV), Aleksi Makkonen (AM), Antti Laitila (AL), Arttu Kokkonen (AK), Eetu Mononen (EM), Harri Asikainen (HA), Harri Hurme (HH), Jari Kuskelin (JK), Jukka Turunen (JT), Jussi Puustjärvi (JP), Jussi Ratilainen (JR), Kaisa Kauppinen (KK), Liisa Salonen (LS), Mikko Korpi-Hallila (MKL), Michael Weinmann (MW), Salla Jokela (SJ), Tuomas Vitikainen (TV)

Jos muusikkohuumorista on siinnyt sellainen huumoripläjäys kuin Kummeli, niin eivät muusikkojen läheisyydessä työskentelevät tahot ole juuri pekkaa pahempia. Useamman vuoden kokemuksella voisin sanoa, että vitsihuumori ja jutut backstagella sen kuin huononevat vuosi vuodelta. Tänä vuonna ollaan saavutettu jo todellinen koulupoika- eli nollataso, josta juuri huonommaksi ei enää voi mennä. No, ensi vuonna väitteeni todistetaan varmaankin vääräksi.

Jos aikaisempina vuosina keskityttiin mollaamaan tasaisesti kaikkia kansanryhmiä, niin tänä vuonna ollaan päästy jo pistämään ruokalistaa uusiksi. Mitä se sitten tarkoittaa? No sitä, että tarjolla on tehoavaa turskaa ja mustunutta kanaa, pari esimerkkiä mainitakseni. Muista ruokalajeista kannattaa vaieta, sillä tämä on kuitenkin lastenohjelma.

Marjut

Bändien raidereista eli järjestäjille estettävistä vaatimuslistoista puhutaan paljon, ja yleensä siksi, että niissä katsotaan olevan kerrassaan käsittämättömiä vaatimuksia, niin kuin sydämenmuotoisia sänkyjä ja tietynmerkkisiä pullovesiä. Sänkyjä Ilosaarirockin backstage-koppeihin ei ole raahattu, mutta tänä kesänä sentään jotain ennenäkemätöntä kuitenkin: täytekakkuja.

Miettikää nyt: onko mitään somempaa kuin raavaat miehet täytekakkua syömässä. “Ei, emme toivoneet korillista tiukkaa viinaa, vaan mansikkatäytekakun!”

Sunnuntai on alkanut aurinkoisena Maria Lundin tahdissa. Rohkeimmat ovat löytäneet jo tiensä lavan eteen. Korviin on kantautunut kiitoksia Ilosaarirockin tiukasti omannäköisestä linjasta, sillä mikään muu festivaali ei vielä olekaan uskaltautunut kiinnittämään tuota ihanaa laululintua esiintyjäkaartiinsa.  Meillä tämäkin on mahdollista, ja kannattavaa.

Vaikka päivä ei tunnukaan yhtä lämpimältä kuin eilinen (siitä huolimatta, että tuulee huomattavasti hillitymmin), on tällekin päivälle tiedossa hien pintaan nostattavia akteja. Esimerkiksi juuri paikalle saapunutta Egotrippiä ei olekaan vähään aikaan Ilosaarirockissa nähty, ja festivaalit päättävä Kotiteollisuus - no, tehän tiedätte.

Lavan takana parannellaan eilisestä tulleita rusketusraitoja ja auringonpolttamia, kaivataan vichyä, mussutetaan lahjuskarkkeja ja kaikenkaikkiaan ollaan pyhätunnelmissa. Allekirjoittanut yrittää saada päätä kääntymään, sillä eilinen tuuli teki hartialihaksille tehtävänsä. Onneksi tietokoneen ruudulle näkee heikommallakin fysiikalla.

Killing Jokea odotellen.

Marjut

Lapset, ei näin. Vaikka Markku-sedällä on jo ikää, niin aurinkovoidetta hän ei ole oppinut käyttämään. Luonto opettaa.

Tänä vuonna Ilosaarirockin päälavan lauantaissa on ollut aika selkeä jako kahteen: joko lavalta kaikaa letkeä räpäytys tai rankempi runttaus - ja sitten tietysti vielä viimeisenä PMMP, joka ei kuulu oikein kumpaankaan joukkoon.

Tavallisesti bändejä ei backstagellakaan juuri näy kuin ohimennen matkalla sinne, tänne tai tuonne, mutta tänään on ollut toisin. Olenkin aistivinani backstage-käytöksessä selkeän trendin: rennot räpmiehet ja -naiset tulevat isolla possella, näkyvät ja kuuluvat, ovat aurinkona muille, levittäytyvät ja ottavat tilan haltuun. Metallimiehet sen sijaan järjestäytyvät kurinalaisesti koppeihinsa jopa sellaisella pieteetillä, että henkilökunta ei ihan aina ole kartalla siitä, että joko ne tulivat. Hiljaista väkeä!

Ja sitten on tietysti ihana juontajamme Mariska, joka on aurinkojen aurinko, ja jolta riittää ystävällisiä sanoja kaikille. Eipä Mariska syyttä ole melkein Ilosaarirockin suojatti!

Marjut

Useammin kuin kerran minulta on kysytty, että kuinka sinne backstagelle pääsee töihin. Tähän kysymykseen on yleensä vastattava vastakysymyksellä: miksi haluaisit sinne?
(lisää…)

Kello on 13.15, päälavan ensimmäinen bändi on lauteilla - Ilosaarirock on alkanut.

Olemme tilanneet viikonlopuksi lämpöasteita 21,7 sekä pari sadekuuroa (mieluiten öisin), ja näillä näkymin tilauksemme vaikuttaa toteutuvan. Sadekuurot paitsi helpottavat hiekkakentän pölinää, myöskin rauhoittavat festivaalikansan mukavasti unten maille. Sitten taas jaksaa bailata.

Backstagella on töissä (vuorotta) sama remmi kuin monena aikaisempanakin vuotena, mikä tarkoittaa sitä, että asiat sujuvat totuttuun malliin eli vaivattomasti. Ettemme ihan unohtuisi hymyilemään aurinkoon, muistutti Murphyn laki olemassaolostaan, kun vessat menivät tukkoon. Aikaisemmin en muista moista tapahtuneen! Apu on kuitenkin jo tulossa.

Tänä vuonna päälavan ohjelmisto hoituu pääasiassa kotimaisin voimin. Vieraat kielet eivät siis sorise, mutta murteissa, myös musiikillisissa, riittää kuuntelemista. Pian Asan rytmisen ilotulituksen ja torvensoiton jälkeen on Stratovariuksen sankarihevin vuoro. Kitaroita viritellään jo.

Marjut