Äidillinen. Millä termillä Anna Järvistä voisi osuvammin kuvata? Herttainen, aito, välitön, hurmaava? Niitäkin, mutta ennen kaikkea äidillinen. Laulajattaresta huokuu lavalla tavatonta lämpöä ja välittämistä. Hän on valmis elämään kappaleidensa vietävänä, mutta suuntaa  samalla jokaisen eleensä yleisölle - ikään kuin huolehtiakseen, että kuulijat pärjäävät varmasti. Kokonaisuus on vaikuttava ja ottaa hetkessä mukaansa.

Järvisen konsertti Sulo-klubilla osoitti, että muistot syntyvät tässä päivässä. Hieman puuroisena ja unenomaisena soinut musiikki huokui nostalgiaa, mutta kiinnittyi antaumuksellisen tulkinnan kautta tiiviisti siihen hetkeen, jossa sitä esitettiin. Vastaava jännite kasvoi toden ja epätoden välille. Järvinen yhtyineen oli utua, mutta silti jotakin hyvin konkreettista.

Ruotsinsuomalaisen siirtolaisidentiteetin huipentumana soi encorena tangottu Satumaa. Järvinen kertoi mainostaneensa yhtyeelleen, että jokainen suomalainen osaa kappaleen ulkoa. Niinpä lauluvelvollisuus annettiinkin kuulijoille. Järvisen reaktioista ei voinut täysin päätellä, vastasiko yleisön panos hänen odotuksiaan, mutta yleisö itse ei jättänyt mielipidettään epäselväksi. Antaumukselliset aplodit kaikuivat kauas kesäyöhön ja onnen kaukoranta tuntui olevan Pielisjoen kupeessa.

Hannu Linkola

Katso Anna Järvisen haastattelu NettiTV:stä