Club Kasettiaseman musiikillis-filosofiset kesäterveiset


Club Kasettiasema

Osa 5: Janne Westerlund

Kerro muutamia syitä mitkä aikoinaan innostivat aloittamaan oman musiikin tekemisen?

Jo ihan pikkulapsena keksin että kitara on upea esine. Rääkkäsin isän vanhaa landolaa ja kutsuin sitä jostain syystä "laumoksi". Kotona soi aika paljon musiikki, ja elvikset ja biitlesit tepsi muhun paremmin kuin lastenlaulut. Vähän myöhemmin aloin tekemään omia biisejä, koska en jaksanut harjoitella muiden tekemiä.


Kerro muutamia syitä jotka saavat yhä jatkamaan oman musiikin tekemistä?

Päässäni soi musiikki lähes jatkuvalla syötöllä ja pikemminkin olisi huolestuttavaa jos siitä mitään en pukahtaisi ulkomaailmalle. Musiikki on mulle tärkeä keino kommunikoida, hyvinkin konkreettisessa mielessä. Parhaimmillaan soittaessa "menettää" itsensä ja huolensa siinä samalla, se on äärimmäisen rentouttava ja koukuttava tunne.


Musiikin ystävät tietävät sinut aiemmin Sweetheartin ja Chainsmokerin, sekä nykyisin Plain Riden laulaja-lauluntekijänä. Vaikeutuuko vai helpottuuko musiikin tekeminen "vanhetessa"?

Olen jopa hieman yllättynyt että helpommaltahan se tuntuu. Kai se vaan on tämä klisee että alkaa löytää oman äänensä ja käsialansa. Eikä ole niin altis muiden mielipiteille, silloin niitä ei tarvitse verissäpäin vastustaakaan. Sekin auttaa, että olen alkanut hahmottamaan ja hyväksymään tietyn syklisyyden tässä hommassa: on aikoja jolloin musan teko ei kerta kaikkiaan luonaa, ja päinvastoin. Turha panikoida "kuivana kautena".


Youtubesta löytyy video, jossa Sweetheart soittaa vuonna 1992 jossain Kotkalaisella nuorisotalolla. Siinä on pelottavan ankara ja näkemyksellinen meininki. Mistä haminalaiset juipit tuohon maailman aikaan keksivät soittaa juuri sellaista musiikkia?

No, meitähän löytyi Haminasta neljän kopla vihaisia, turhautuneita erikoisuudentavoittelijoita. Oltiin siis universaaleja erilaisia nuoria yksimielisessä individualismissamme. Vietettiin keskenämme aivan liikaa aikaa juoden pää tutisten kermakahvia kuunnellen musiikkia jota "muut vittu vaan ei tajuu" ja joskus treenatenkin. Hyvä pohja bändille siis!


Mikä sai sinut lähtemään bändihommien lisäksi soolokeikoille?

Tähän on syynä kaksi Arttua. Ensin, pari vuotta sitten, Partisen Arttu pyysi soolovedolle niin lyhyellä varoitusajalla etten ehtinyt pelästyä tarpeeksi. Sitten Tolosen Arttu pyysi banjokeikalle. Sanoin etten ikinä oo soittanut banjoa. Arttu sanoi: "Ei se mitään, keikka on vasta kuukauden päästä ja saat mun banjon lainaan." Keikat klaarasin jotenkuten ja huomasin että pelottavuudestaan huolimatta soolokeikat on ihan mahdollista saada toimimaan. Kiinnostavaa niissä on se äärimmäisen riisuttu meininki – ja roudaamisen helppous.


Mihin satunnaisen festivaalivieraan kannattaa varautua tullessaan soolokeikallesi?

Parempi vaan jos jättää varautuneisuuden pois, sitä mäkin yritän!


Löytyykö Ilosaarirokista tai sen klubeilta artisteja joita itse tahdot nähdä tai suositella muille?

Mun ainakaan ei tarvi mennä merta edemmäs kalaan, Pirttikangas ja Sultans ovat varmasti kovia. Lisäksi Femi Kuti kiinnostaa, afrotouhua taas lähiaikoina tullut fiilisteltyä.


Muita terveisiä mahdollisille lukijoille?

Nähdään!


Haastattelu: Ville Pirinen


< takaisin