Festarikansa kerääntyy hyvissä ajoin ennen yhtä päälavan edustalle. On aika startata kahden päivän laatuaikaa Laulurinteen syleilyssä. Ilosaarirockin kahden päivän tykityksen aloittaminen ei ehkä keneltä tahansa irtoa. Viikate ottaa tehtävän vastaan kunnia-asiana korrektilla ja sivistyneellä tyylillään.
Siivet sinitaivaan alla, Pohjoista viljaa ja ilosaarifiiliksen pappatunturi karkaa käsistä. Ohutta yläpilveä ja kevyttä kesätuulta oli Viikatteen raiderissa ja tottakai näin kävi. Täydellistä!
-Ei keksi mitään sanottavaa, Kaarle kertoo yleisölleen. Niimpä, kaikkea ei voi sanoin kuvailla. Muuta ei voi kuin käskeä yleisön lapaset kohti taivaita ja ottaa luulot pois. Kansallisromanttisella ja suorasanaisella artikulaatiolla rautalankarokkisyleily vie hurmokseen. Selittelyt sikseen, Jos ei viina ja terva ja hauta auta.
-Haittako jos soitetaan kotikylän musiikkia? Kaarle kysyy ja lavalle astee Otra ja Kimmo. Herrasmiesten otteissa yleisö on pieninä palasina kokemuksen syvän rintaäänen käsittelyssä. Samalla aurinko ilmaisee olemassaolostaan repäisemällä tilaa itsellen pilvimassan lomassa.
Kaikki loppuu aikanaan kun Kuu on kaakon yllä. Yleisö vaatii lisää, mutta on aika päästää muut lavat mökäämään. Ei voi kiittää, sekä yleisöllä ja Viikatteella.
Kaisa Kauppinen
