Täältä löydät ajan tasalla olevaa tietoutta siitä, mitä Ilosaarirockissa tapahtuu. Sivuille päivittyy festivaaliviikon aikana huikea määrä tuoreita keikka-arvioita, haastatteluja, yleistunnelmia alueelta, yleisön kommentteja ja kaikkea mitä kuvitella saattaa.
Norjalainen elekroniikkapop-ihme Röyksopp täytti Ylex-teltan sunnuntaina ääriään myöten. Teltta pullisteli niin, että osa porukkaa oli joutunut jäämään tiheäksi röykkiöksi teltan ulkopuolelle. Keikka oli siis tunnelmallinen ja teltta kuuma kuin sauna. Tosin bändiä olisi voinut harkita päälavallekin, onhan siltä ilmestynyt tänä keväänä uutta musiikkiakin Junior-levyn verran.
Tämänvuotinen Ilosaarirock on nyt virallisesti rokattu. Viimeisenä esiintyjänä päälavan valtasi jo vuosia suomalaisten festareiden vakioesiintyjiin kuulunut Kotiteollisuus. Lappeenrannasta kotimaiseen tietoisuuteen ponnistanut suomalaisen raskaan rockmuusikin huippunimi kiertää tänäkin vuonna ulkolavoilta toiselle, ja Ilosaarirockia seurasikin keikat muun muassa Oulun Qstockissa sekä Vantaalla Ankkalammen äärellä.
Kotiteollisuus esiintyi tyylilleen uskollisesti pitkän kaavan mukaan sekä pitkiä välispiikkejä viljellen. Rokkiviikonlopun päätteeksi Ilosaarirockin päälavalla kuultiin reilun tunnin kestänyt sessio bändin pitkän yhteisen uran parhaista paloista, joihin urhoollisesti kolmatta päivää rokannut festariväki liittyi antaumuksella. Helvetistä itään kaikuu Laulurinteen tuntumassa varmasti vieläkin. Muuten raskaamman rokin ystäviä hellittiin muun muassa Arkunnaulalla, Lemminkäisen laululla sekä Kaiholalla. Aivan lopuksi Hynynen bändeineen innostui vielä revittämään Isä meidän -kappaletta joidenkin sekuntejen ajan tehden pisteen keikalle sekä samalla vuoden 2009 Ilosaarirockille.
Kotiteollisuuden lopetettua jäljelle jäi hetkellinen tyhjyys, aivan kuten aina Rokin päättyessä. Tässä se nyt oli. Laulurinne vaikeni jo pimeäksi ehtineessä illassa jälleen vuodeksi eteenpäin.
Sari Asikainen
Tämän vuoden Kasettiasema-klubin tokavikana bändinä esiintyi sunnuntaina monivuotinen Ilosaarirock-kävijä Black Audio. Tosin edellisestä keikasta taitaa olla jo aikaa… Yhtye ei jättänyt innokkaita fanejaan kylmäksi, vaan piskuinen Kerubin Kuppilaan kokoontunut yleisö ja fanijoukko sai mitä tilasi: intiimin ja tunnelmallisen keikan. Lue koko artikkeli »
Vuoden 2009 Ilosaarirock alkaa hiipiä kohti kalkkiviivoja, ja verkkotoimituksenkin on aika keriä piuhat ja koota itsensä. Iloksemme voimme jälleen kerran todeta, että rokkiviikonloppu on tänäkin vuonna ollut aivan mahtava. On vielä viimeisten esiintyjien aika, jonka jälkeen Joensuu ryhtyy palailemaan normaalirytmiin.
Teemme vielä viimeisiä nettisivupäivityksiä alkuviikon aikana, joten pysykäähän linjoilla. Alkutahdit vuoden 2010 Rokille on ainakin meidän puolestamme jo isketty.
Rok rok.
Verkkotoimitus
Kuvaajat: Akseli Väisänen (AV), Aleksi Makkonen (AM), Antti Laitila (AL), Arttu Kokkonen (AK), Eetu Mononen (EM), Harri Asikainen (HA), Harri Hurme (HH), Jari Kuskelin (JK), Jukka Turunen (JT), Jussi Puustjärvi (JP), Jussi Ratilainen (JR), Kaisa Kauppinen (KK), Liisa Salonen (LS), Mikko Korpi-Hallila (MKL), Michael Weinmann (MW), Salla Jokela (SJ), Tuomas Vitikainen (TV)
It can be achieved, it seems. Music can be both incredibly intense and ethereal. Gustav Ejsen’s Swedish quartet Dungen filled the Stage Three and the whole tent with gently rolling psychedelia, which seemed to be both timeless and firmly anchored to the past at the same time. Lue koko artikkeli »
On sääli, että toisinaan hyvä musiikki jää syystä tai toisesta kuulijalliseen paitsioon.Näin on käynyt ruotsalaiselle psykeedelistä rockia soittavalle Dungenille; bändille, joka nauttii maailmalla ja varsinkin rapakon toisella puolella pyyteetöntä ja laajaa undergroundsuosiota. Kolmatta kertaa Suomessa esiintynyt orkesteri joutui häkellyttävästä hyvyydestään huolimatta soittamaan aivan liian tyhjälle salille. Liekö sitten Ylex-teltassa soittanut Bad Brains syönyt yhtyeeltä yleisöä?
Dungenin suurin valtti on sen kyky naittaa yhteen jatsahtavan progressiivisia elementtejä ja helposti iskeviä pop-melodioita. Livenä yhtyeen musiikki soljuu vapaasti kitaristi Reine Fisken vahvassa otteessa, mikä tuli hyvin esille myös Ilosaaressa. Fiske luotsasi yhtyettä ilman egotrippailua läpi löyhästi teemoissa pysyvien jamiosuuksien kuulostaen jatkuvasti äärimmäisen tuoreelta ja pysyen musiikillisesti ns. liikkeessä. Du Är För Fin För Mig ja Mina Damer Och Fasaner venyivät kymmenenminuuttisiksi jameiksi, joissa fuzz-kitara surisi ja huilu vaikeroi. Energisesti latautunut kvartetti esitti setin, jonka pääpaino pyöri uuden “4″ - nimisen albumin ja muutaman vuoden takaisen napakympin, Ta Det Lugntin ympärillä. Keikkastandardit Panda ja albumin nimiraita Ta det lugnt kuultiin, tietysti. Kaiken kaikkiaan bändi vaikutti kuitenkin hivenen pettyneeltä laimeaan vastaanottoon ja encorea ei raivokkaista pyynnöistä huolimatta kuultu. Toivottavasti näemme vielä joskus uudestaan!
Jetro Oras-Laine
Sunnuntain kääntyessä kohti iltaa nousi YleX-lavan lauteille punk-musiikin pioneeri ja kokeellisuudestaan tunnettu Bad Brains. Yhtye on tunnettu paitsi hardcore-genren tiennäyttäjänä, myös reggae-rytmien esittämisestä rinnan punk-mätön kanssa. Vuonna 1977 perustettu washingtonilaisyhtye aloitti setin punk-merkeissä ja pari ensimmäistä biisiä antoikin odottaa yhtyen reggae-elementtejä. Kun alkuun oli päästy, pääsi myös reggae-rytmien hyödyntäminen pikku hiljaa vauhtiin.
When Sunday was about to turn to evening, the YleX stage was taken by Bad Brains, the experimental punk legends from Washington D.C. The band is not only known as pioneers of the hardcore music, but also for their eagerness to add reggae music to their punk sound. The gig was started by some pure punk songs, but later they started to play reggae rhythms as well. Soon the blendings of the genres became more fluent.
Alunperin Outokummusta kotoisin oleva Henri Pursiainen on yksi Ilosaarirockin verkkotoimituksen valokuvaajista. Erikoisuuden hänestä tekee se, että tämä mies ei omista digitaalikameraa, vaan kuvaa ainoastaan filmille.
Kimmoke valokuvaamiseen syntyi jo lukioaikana valokuvauskurssilla, jonka jälkeen lisää taitoa kuvaamiseeen haettiin valokuvaaja Kari Helotien opissa Joensuussa. Mieltymys filmiin, ja eritoten mustavalkokuvaamiseen, on ollut synnynnäinen. Nykyään Henri kuvaa aina silloin kun aikaa. Leipätyön ohella filmityöskentely kuitenkin vaatii paljon erilaisia järjestelyjä. Oman pimiön puuttuessa muiden tilojen käyttäminen riippuu aina toisenkin osapuolen aikatauluista.
Pääasialliseksi kuvauskategoriaksi mies mainitsee epäröimättä “Pinnat”. Erilaiset struktuurivedokset näyttävät hänen seinillään vaikuttavilta. Henrin mielestä valokuvaamisen pitää tulla fiilispohjalta, eikä homma saa mennä välineurheiluksi. “-Auto laitetaan hyvän näköiseksi, mutta se ei kulje.” Henri muotoilee osuvasti.
Vaikutteista kysyttäessä, suomalaisista kuvaajista hän mainitsee Minkkisen, Brehmerin ja Kailan. Ulkomaalaisista kuvaajista taas Francesca Woodmanin, joka ensimmäisen kuvakirjan julkaistuaan menehtyi kyseenalaisesti.
Henri pitää siitä, että maailmaa dokumentoidaan enemmän, kuin koskaan aikaisemmin lähes kaikkien omistaessa kameran. “- Valokuva tuo kuitenkin ottajalleen juuri sen tunteen mitä kuvaaja siltä haluaa. Oli kuva sitten millainen tahansa.”
Simo Hämäläinen
Aivan mahtavaa! Vielä vuonna 2009 Ilosaarirockista löytyy lava, jolla soittaa bändi, joka saa bluesin rytmeillä ihmiset tanssimaan hurmioituneesti. Joose Keskitalon ja Kolmannen Maailmanpalon suomifolkrokki loi rekkalavalle rentoa ja letkeää tunnelmaa. Lue koko artikkeli »
Ilosaarirock 2009 | Festarielämää on toteutettu WordPressin voimalla.
