Melrose on aina ollut lähes synonyymi livebändille, ja Ilosaari tekikin varsinainen kulttuuriteon kiinnittäessään bändin päälavalle. Edellisestä festarikeikasta on aikaa, ja etelän hurmurit Tokela (laulu ja kitara), Jami (rummut) ja Roger (basso) ja tykittivät, jos mahdollista, entistä stydimmin.
Kuuluttajan Ville Härkönen esitteli Melrosen toivottamalla yleisön tervetulleiksi perusasioiden äärelle. Kenttä oli puolityhjillään, ja lavalla Tokelan, Jamin ja Rogerin olemuksessa oli aistittavissa pientä jännitystä.
Odottava tunnelma kesti vain pienen hetken ja Melrose-tyyliin soitetun ja Ilosaaren kuumaan kesään loistavasti sopivan Summertime-aloitusbiisin jälkeen uutta väkeä virtasi paikalle rokin perinnemusiikin soidinkutsun huumaamana. Kutsua noudattivat bändin vanhat ihailijat jauuden sukupolven Melrose fanit, ja sitten nautittiin. Tanssiaskeleita ei juurikaan nähty, mutta perisuomalaiseen tyylin kunnioitus ja ihailu bändiä kohtaan ilmaistiin hienovaisesti huojuen ja ilman rokkipoliisin elkeitä.
Bändi nautti selvästi olostaan ja Tokelan riisuttua paitansa tunnelma ja kappaleiden sovitukset tiivistyivät entisestään. It’s in the Bag, Gang War ja diskoa Melrose-tyyliin eli Loverboy ja lukuisat muut valmistivat yleisöä grande finaleen. Tokela härnäsi hetken ja tarjosi keikan loppukattaukseen mm. Stairway to Heaven:ia, mutta yleisö sai haluamansa huutoäänestyksellä. Huikea, aina tuoreen oloinen, uudenlaisen asun saanut klassikko Ritch Little Bitch päätti keikan ja olo oli tyhjä.
Tokelaa lainaten kiitos ja kumarrus! Ja näkemisiin ensi viikkoon, jolloin Crazy Cavan saa Helsingissä ja Tampereella veivata tosissaan, jos aikoo nousta lämppärinsä tasolle.
Mirka Sunimento
