Puhdistava. Sitä oli Katatonian keikka. Puhdistava! Melkein tekisi mieli viljellä ällöttävää trendisanaa “voimauttava”. Genreen vihkiytyneille tämä lienee itsestäänselvyys, mutta pelkkänä kunnioittavana sivuhengailijana valaisen asiaa niille, jotka välttelevät “murhehevi”-bändien keikat festareilla kuin festareilla.
Kun lavaa hallinnoivat tyypit, jotka elävät musiikilleen, se hohkaa aina voimaa. Kun sen lisäksi mennään suoraan vihan ja surun läpi suorastaan uhkaavan taidokkaasti, keikka yksinkertaisesti puhdistaa. Kaikki kipu, turhautuminen, viha ja suru irtoaa aivoista ja sielun poimuista lentääksen paloina jonnekin kauas pois niin kuin kökköjen mainosten super-puhdistavien pesuaineiden voimasta. En ole ainoa, jonka voi bongata keikalta välillä silmät kiinni, kasvot melkein hartaan vastaanottavaisina.
Laulaja Jonas P. Renkse toistelee nöyrän onnellisena, miten hyvältä tuntuu olla taas Suomessa. Kaikkihan yleisöä kehuvat, mutta tämä tuntuu aidolta. Rumpali Daniel Liljekvist juhlii tänään synttäreitään erikois-aplodien säestämänä. Kun keikka on kunnialla vedetty loppuun, hän intoutuu heittelemään rumpukapuloita yleisöön ja bändikaverit kuorruttavat hänet shampanjapullon sisällöllä. Hieno keikka ja epäilemättä hienot synttärit.
Keikan puhdistamana rohkenen irroittaa kauniisti soineen Julyn sanoja asiayhteydestään ja ajatella “I see the bright lights / It´s the month of July”. Kiitos Katatonia! Te rakastatte Suomea ja Suomi rakastaa teitä.
- Verkkotoimitus
