No Shame antoi odottaa itseään, mutta kannattaahan sitä vähän odottaa. Ensin tuli vain mies, kitara ja hieno ääni, joka saatteli muun bändin lavalle.
Perheellinenkin mies jaksaa näköjään vielä ja sai vielä ujutettua jutun seitsemän ikäisestä tyttärestään välispiikkiin. Born in submissionin pohjustukseksi kuultiin juttu vanhempainillasta ja Valio-mainosten aiheuttamasta vitutuksesta.
No Shamen kaltaista iloista anarkiaa, on joka kerta hieno kuunnella. Piristävää meininkiä, kun festivaali lähestyy huipennustaan ja ammattilaisten klubikin pitää vielä juhlia läpi. Uudelta levyltä kuultiin runsaasti kamaa, mutta levy onkin laadukas, joten soittolista toimi kuin häkä. Lavan edessä meininki oli aitoa hillitöntä pomppimista ja luottamusta siihen, että kyllä jonkun joku ruumiin osa ottaa vastaan. Ja kyllä se otti. Lopulta siitä muodostui ihan kunnollinen circle pit, mutta vieläkään ei oltu niin sekaisin, etteikö kaatuneita olisi pelastettu jaloista. Ja kehotuksena yksi välispiikeistä oli täydellinen: “systeemi on mätä, ei ihmiset. Pitäkää siis toisistanne huolta.”
Yksi niistä, joista tosiaan kelpaa sitten vanhempana muistella, että olipas hieno keikka.
Pasi Huttunen
