Jos kaikki asiat tehtäisiin samalla huolella ja taidolla kuin Insomniumin musiikki, olisi maailmassa aika vähän ongelmia.
Keikan aikaan yleisö vaikuttikin hiukan voipuneelta edellisillasta, mutta väsymys piestiin kyllä pois. Bändin kitaran varresta löytyy esimerkiksi lääkäri, joten oli tiedossa, että jos aloitetaan täydellä tyrmäyksellä, voi seurauksena olla vaikka sydänpysähdyksiä. Voitto krapulasta rakenneltiinkin rauhassa. Viimeistään Drawn to black laittoi homman täyteen vauhtiin. Huolella valmisteltu tyrmäys. Ja yleisö oli auttamatta vedetty mukaan.
Kun The Killjoy saatiin tekniikkapulmien jälkeen käyntiin oltiin jo uudessa nousussa. Vierailevaksi laulajaksi lavalle haettu Jules Näveri yritti kierittää päätään irti, mutta kiinni se pysyi hartioissa. Hyvä niin, sillä lauluhommiakin oli. Kun alkuhämmennys Insomniumiin tuodusta puhtaasta äänestä on jo kulunut pois, niin voi todeta, että ratkaisu toimii. Keikkakuntoa poppoolla riitti ja sitä edellytettiin yleisöltäkin. Nyrkit nousivat kalja-alueella saakka kun käsky kävi.
Joku darrainen kuuntelija käynnistyi hiukan hitaammin. Hän tajusi vasta puolivälissä Mortal Sharea missä mennään ja aloitti hillittömän riehumisen. Vielä loppupuolellakaan ei yleisöä päästetty herpaantumaan, eikä se Devoid of Caringin kaltaisen biisin aikana helppoa olisikaan.
Sekin tuli taas osoitettua, että YleX-lava ja raskas musiikki ovat pistämätön yhdistelmä. Mahtava keikka.
Pasi Huttunen
