Alunperin Outokummusta kotoisin oleva Henri Pursiainen on yksi Ilosaarirockin verkkotoimituksen valokuvaajista. Erikoisuuden hänestä tekee se, että tämä mies ei omista digitaalikameraa, vaan kuvaa ainoastaan filmille.

Kimmoke valokuvaamiseen syntyi jo lukioaikana valokuvauskurssilla, jonka jälkeen lisää taitoa kuvaamiseeen haettiin valokuvaaja Kari Helotien opissa Joensuussa. Mieltymys filmiin, ja eritoten mustavalkokuvaamiseen, on ollut synnynnäinen. Nykyään Henri kuvaa aina silloin kun aikaa. Leipätyön ohella filmityöskentely kuitenkin vaatii paljon erilaisia järjestelyjä. Oman pimiön puuttuessa muiden tilojen käyttäminen riippuu aina toisenkin osapuolen aikatauluista.

Pääasialliseksi kuvauskategoriaksi mies mainitsee epäröimättä “Pinnat”. Erilaiset struktuurivedokset näyttävät hänen seinillään vaikuttavilta. Henrin mielestä valokuvaamisen pitää tulla fiilispohjalta, eikä homma saa mennä välineurheiluksi. “-Auto laitetaan hyvän näköiseksi, mutta se ei kulje.” Henri muotoilee osuvasti.

Vaikutteista kysyttäessä, suomalaisista kuvaajista hän mainitsee Minkkisen, Brehmerin ja Kailan. Ulkomaalaisista kuvaajista taas Francesca Woodmanin, joka ensimmäisen kuvakirjan julkaistuaan menehtyi kyseenalaisesti.

Henri pitää siitä, että maailmaa dokumentoidaan enemmän, kuin koskaan aikaisemmin lähes kaikkien omistaessa kameran. “- Valokuva tuo kuitenkin ottajalleen juuri sen tunteen mitä kuvaaja siltä haluaa. Oli kuva sitten millainen tahansa.”

Simo Hämäläinen