Kuusivuotinen odotus on ohi - Tragedy on jälleen Suomessa. Viimeksi olen nähnyt tämän portlandilaisnelikon Helsingin Vuoritalolla, ja siitä todellakin on jo kuusi vuotta. Tuolloin intensiivisen ja raskaan hardcoren yksi kovimmista nimistä nostatti lämpötilan saunamaisiin lukemiin ja villitsi paikalla olleen yleisön täysin. Tällä kertaa lämpötila kolmosteltassa pysyi siedettävimmissä lukemissa, mutta intensiteetistä ja hyökkäävyydestä ei tingitty tippaakaan.

Vähäeleisesti yhtye saapui lavalle ja polkaisi käyntiin settinsä, joka koostui kappaleista heidän kolmelta pitkäsoitoltaan. Välillä tuntuikin, että olen joutunut jonkinlaisen “greatest hits”-jukeboksin keikalle, sillä hittikimarasta ei meinannut millään tulla loppua. Jo alkupuolella kuultu henkilökohtainen suosikkikappaleeni “Intolerable Weight” sai oman jalkanikin vipattamaan uhkaavasti. Soitto oli suorastaan mekaanisen tiukkaa, mutta ei kuitenkaan konemaisen hengetöntä. Turhia välihöpinöitä ei viljelty, vaan kappaleita soitettiin useamman biisin potpureina, joka omalla osallaan kasvatti itse keikan intensiteettiä.

Yhtyeen musiikki on raskasta olematta kuitenkaan metallia, poliittista ja kantaaottavaa olematta kuitenkaan hölmöä ja mukaansatempaavaa olematta tukotettu helposti mukana laulettavilla poppikertosäkeillä. Soittajat eivät ole enää nuoria siloposkisia miehiä, vaan elämän ja lukuisten bändien koulumia veteraaneja, joiden synkeässä paatoksessa ei ole mitään teennäisyyden tai paisuttelun makua.

Pienen taputtelun jälkeen yhtye tarjoili vielä muutaman lisäkappaleen encorejen merkeissä, ja olikin jo aika miettiä mitä oli oikeastaan tapahtunut viimeisen noin neljänkymmenen minuutin aikana. Kieltämättä tämä taisi olla yksi rokin parhaita keikkoja.

Juha Ekholm