Mikä olisikaan mukavampi tapa herätä sunnuntaihin kuin lempeästi visertävän laululinnun sointi! Maria Lundin ääni säväyttää herkkyydellään karskimpaakin kuulijaa. Samassa siirrytään kultaiselle 60-luvulle ja tanssimusiikin maailmaan.Maria oli pukeutunut klassisiin vaatteisiin, valkeaa kiiltävään mekkoon. Käsiinsä hän oli sujauttanut mustat pitkät hansikkaat ja jaloissa hänellä on mustat korkkarit. Myös yleisön joukossa oli lähes samaan tyyliin pukeutuneita yli 40-vuotiaita kuulijoita eli seniorirokkaajia. Luultavasti he olivat tulleet kuuntelemaan pelkästään Lundia, mene ja tiedä.

Lundin klassisen hienostotyylin soveltumisesta rockfestivaalille voidaan olla montaa mieltä. Mutta aurinkoiseen sunnuntai-iltapäivään ja päälavan esimmäiseksi esiintyjäksi hän sopi tänä vuonna hyvin. Kuuluihan Lundin settiin useita suomirokin klassikoita ja ulkomaalaisia biisejä suomeksi laulettuina. Tyyli oli tosin normaalista poikkeava. Kappaleet oli sovittu eri tanssimusiikkityyleihin.

Fiilis on vähän samanlainen kuin Hästens-mainoksessa konsanaan: “Kulta, aamiainen on jo valmis”. Jos et herää hymy suupielillä karehtien niin tiedät, että olet ottanut naamaasi liikaa botoxia.

Maria Lundin musiikillinen retroaamiainen oli mielenkiintoinen sekoitus naivin leikkisää, jatsahtavaa laulelmaa ja äärimmäisen tuttua, mukana laulettavaa, populaarimusiikkia. Mutta silti tanssittavaa.

Lund edustaa selvästi tyylillään tanssimusiikkia ja iskelmää. Hänen äänensä on värikäs ja vivahteikas. Se on herkkä, vahva, tumma, voimakas tai kuin pikku lapsella kappaleesta riippuen. Tosin joissain kappaleissa vibralla sävytetty vuotava ääni ei hivellyt kuulijan korvaa.

Vaikka sovitukset oli tehty ammattitaidolla, oli joukkoon eksynyt muutama lepsus, kuten kaksi ensimmäistä coveria Uniklubin Huomenna ja Miljoonasateen Lelukaupan häät olivat yksinkertaisesti äärimmäisen huonoja kappaleita. Samoin Egotripin Älä Koskaan Ikinä lipsui pois Lundin ja yhtyeen kunniakkaasti vaalimasta vanhahtavasta viitekehyksestä, eikä muutenkaan kuulostanut bändin omalta versiolta.

Sunnuntaisen keikan parasta antia olivatkin Irinan Pokka ja suomennos Nightwishin kappaleesta Sleeping Sun, josta alkuperäistä kappaletta ei heti tunnistanutkaan. Myös rockkabilly-tyylinen Sielun veljien Peltirumpu oli sävähdyttävä.

Kiitos Maria!

Jetro Oras-Laine ja Sari Sudensalmi