Arto Tuunela paljastaa Ilosaarirockin haastattelussa salassa ihka ensimmäistä keikkaansa harjoitelleen Pariisin Kevään livekokoonpanon. Ketä mahtaakaan piillä poptaivaan korkeuksia tavoittelevan yhden miehen kollektiivin rivistössä? Mistä kaikkialta tuttuja naamoja YleX-teltan lavalle kapuaakaan Ilosaarirockissa? Arto Tuunela vastaa.

On suuren paljastuksen aika. Ketä YleX-teltan lavalla tullaan näkemään lauantaina kello 16:00?

Artturi Taira, Jussi Hietala, Ilari Kivelä, Reko Aho, Antti Pouta ja allekirjoittanut. Artturi ja Jussi löytyy esim. Rubik, Underwater Sleeping Society ja Kastor-orkestereista, Reko ainakin Jalankulkuämpäristä, Antti Pouta johtaa Pouta-nimistä bändiä ja Ilari on mun kanssa Major Labelissa. Ilari on myös Pariisin Kevään levytyshommissa ollut aika tavalla mukana.

Kuinka helppoa tai vaikeaa oli saada tyypit mukaan?

Pyysin Ilaria kasaamaan bändin, koska hän on meistä pelottavampi. Minä olen aivot, Ilari lihakset. Näin se toimii. Ilari oli tehnyt tarjouksen josta ei voinut kieltäytyä. Ei sille uskalla kukaan sanoa ei. Mies näyttää moottoripyöräjengiläiseltä ja sillä on mun reiden kokonen hauis.

Bändin muusikot ovat tuttuja useammastakin yhtyeestä. Onko teillä kasassa kollektiivi vai löytyivätkö soittajat kantabaarin pöydästä?

Naaman perusteella mentiin. Ne jotka osas hymyillä, valittiin. Kaikki ei tosiaan olleet tuttuja keskenään, mutta ollaan kaikki niin saatanan mukavia, että ruvettiin heti pärjäämään keskenämme.

Miten treenikämpällä on homma sujunut?

Hyvin. Täähän on hyvin kaunis asia, kun on ikäänkuin uusi bändi tässä syntynyt. Oon aivan liikuttunut. Todella hienoa, että saatiin bändi kasaan. En missään nimessä ois suostunut tekemään tätä millä tahansa kokoonpanolla, vaan nimenomaan näin sen pitää mennä, että on niin sanotusti henki päällä.

Miten erilaisia liveversioista tulee verrattuna levyyn?

Jotkin biisit muuttuu enemmän. Toiset taas on aika samankaltaisia, kuin levylläkin. Varmaan vähän vapaampi ja räyhäkkäämpi tunnelma on liveversioissa.

Onko ollut vaikea sopeutua Pariisin Kevään lauluihin bändin soittamina?

Ei. Tuntuu ihan samoilta biiseiltä. Oikeastaan tuntuu, että ne biisit alkaa vasta nyt pikkuhiljaa heräämään eloon. Ja kun ne pääsee esittämään yleisölle, niin silloin ne on saavuttaneet taas uuden tason. Tää Pariisin Kevään livehomma on saanut mut oikeastaan tajuamaan, miten iso osa musiikin esittäminen on tätä hommaa. Aikaisemmin ajattelin ehkä enemmän niin, että levyversio on se “oikea”, ja sitä voidaan eri
tavoin jäljitellä, tai varioida. Mutta se levyversio onkin vaan yksi esitys.

Mitä tulet itse soittamaan? Kiipparit vai kitara?

Marakassi. Ja naama.

Miten ihmeessä rumpali pärjää kaikkien levyllä olevien komppien kanssa?

Aika hyvin se sotkee mukana, vaikka tuntuukin olevan riskialtis hahmo. Koko ajan joku varvas tai käsi poikki. Jos hyvin käy, niin sillä on kaksi ehjää raajaa, kun keikoille päästään. No, niillä jo selviääkin. Ei tää mitään Def Leppardia kuitenkaan ole.

Onko treenatessa vastaan tullut vastoinkäymisiä tai erikoisia sattumuksia?

Mitä nyt omat taidot ja Kivelän keskittymiskyvyn rajat välillä tulee vastaan, mutta muuten kismittää enemmän Argentiinan tippuminen.

Pari viikkoa aikaa, jännittääkö?

Ei jännitä.

Tullaanko kuulemaan hyvä keikka?

Varmasti tulee.

Tämä artikkeli on kirjoitettu keskiviikkona 7. heinäkuuta 2010 klo 0.10 ja sen aiheena on Ennen Rokkia.