Lauri Hämäläinen ja Sami Jumppanen tuotantoyhtiö Korpipajasta kuuluvat Rokkiorganisaation vakiokalustoon.
Festarikeikoilla ei välttämättä tule mietittyä, kuka screenejä lavalla hoitaa. Kameroita lavan reunoilla operoivat kuvaajat ovat kenties näkyvimpiä ihmisiä, joita kukaan ei huomaa. Tämä on niitä asioita, joiden pitää epäonnistua, että ne huomaa. Rentolavan screeneille kuvaa tuottavan, tänä vuonna kymmenen vuoden kunnioitettavaan ikään tulevan, tuotantoyhtiö Korpipajan Sami Jumppanen ja Lauri Hämäläinen kertovat, että vielä ei ole mitään sattunut.
– Se johtuu varmaan siitä, että me varaudutaan kaikkeen mahdolliseen, Lauri sanoo.
Rentolavalla on kaksi operoitua kameraa ja yksi kylmäkamera. Kuva kameroista kulkee ohjaajan koppiin, ja ohjaaja välittää haluamansa kuvan näytöille.
– Jos esiintymässä on vain yksi bändi, tämä voidaan suunnitella tarkkaankin, mutta täällä on monta bändiä, Sami toteaa.
Homman luonteeseen kuuluu se, että koskaan ei voi tietää, mitä lavalla tapahtuu.
– Se on livetilanne. Et voi tietää, mitä siellä lavalla tapahtuu ja kaikkeen pitää reagoida. Luovat artistithan aina yllättävät jollain tavalla. Siinä yritetään sitä, että näytetään sellaistakin, mitä yleisö ei välttämättä muuten näkisi.
Käytännössä kuvaajat ja ohjaajat valmistautuvat keikkoihin tutustumalla artistien musiikkiin ja esimerkiksi selvittämällä, kuka on bändin keulahahmo.
– Peruskitarabändit on usein helppoja. Usein laulaja ja kitaristi on ne, jotka on esillä. Esimerkiksi freestylerap on aika tiukkaa, kun pitää yrittää arvata, että kuka lähtee vetämään. Siinä on aika vaikeaa pysyä mukana.
Jumppanen kertoo, että siinä mielessä voi silti olla huoleti, että tiimi on hyvin koulittu hommaansa.
– Me on hoidettu myös Kerubin areenakonsertteja. On saatu koulutettua hyvä työryhmä.
Iso prosessi saada drone ilmaan
Korpipaja tekee myös Ilosaarirockin aftermovien, ja tällä kertaa mukaan saadaan lennokilla kuvattua materiaalia esimerkiksi naku-uinnista, Apulannan, Nightwishin, Zara Larssonin, Sannin sekä joistakin Rentolavan keikoista.
– Dronella ollaan lennetty kahtena päivänä ja ehkä jotain vielä tänään. Aiemmilta vuosilta ei juuri ole ilmakuvaa, koska on melkoinen prosessi saada se drone ilmaan, Hämäläinen sanoo.
Festarialue on sen verran lähellä lentokenttää, että lennonjohdolta on saatava lupa. Lisäksi lennoista pidetään myös tilannekeskus ajan tasalla.
– Tilannekeskuksesta ne ilmoittelevat järjestyksenvalvonnalle, että tämmöistä on tapahtumassa. Että älkää menkö niputtamaan sitä kaveria. Se on ihan luvallisella asialla, Hämäläinen kuvailee.
Hän jatkaa, että tähän saakka kaikki on sujunut loistavasti.
– Ainoa harmi on nää lokit, kun niitä on niin perkeleesti täällä. Ne meinaa olla vähän kiinnostuneita kopterista.
Napanuora ei katkea
Hämäläinen tuli rokkiduunariksi ensimmäistä kertaa vuonna 2013 ja on sen jälkeen ollut jossakin roolissa joka vuosi. Hän mainitsee, että ei ole ikinä ollut festarilla maksavana asiakkaana.
– Kyllä tänne on kasvanut semmoinen napanuora, joka ei näytä katkeavan. Ei osaa jättäytyä pois.
Jumppanen puolestaan on aloittanut rokkikävijänä ysärin puolella. Ensimmäistä kertaa hän tuli duunariksi vuonna 2006, ja vastaavana hän on ollut kahdeksan vuotta.
– Tää on sopivan leppoisa festari. Onhan tämä aika rankkaa ja on pitkiä päiviä, mutta ei tunnu siltä, että vittu kun joutuu hoitamaan näitä asioita. Tämä on hyvä työympäristö ja ihmisistä näkee, että ne viihtyy. Vaikea olisi kuvitella, että ensi vuonna en olisi Rokissa töissä.
Teksti: Pasi Huttunen
Kuva: Kalle Kervinen