Jos festivaalivierailla ei aina ole kiire alueelle ensimmäisten artistien esiintyessä, tämänvuotinen rokki teki poikkeuksen. Ensimmäisenä Päälavalle näet kipusi mielenkiintoinen ja kaikkialla hehkutettu Asa ja hänen Jätkäjätkät-kollektiivinsa. Uuden Via Karelia -albuminsa juuri julkaissut Asa esitti kavalkadin kappaleitaan jo mittavaksi kasvaneelta uraltaan.
Asan ja Jätkäjätkien live-esiintyminen oli erinomaisesti Päälavalle siirtymisen tasalla: esiintymisen kruunasi tanssijat, jotka mustalaishenkisissä puvuissaan toivat mieleen Gogol Bordellon, nuo gypsy-punkin virtuoosit. Asan musiikissa tunnetusti rikotaan musiikkigenrejen raja-aitoja. Siinä missä räppiä joskus saatetaan syyttää ennalta arvattavaksi ja kliseiseksi, on Asa elementissään hämmentäessään eri vaikutteista notkeaa, oivaltavaa ja terävää etno-folk-räppiä. Asa esitti kappaleita eri vaiheista uraansa. Uusimman Via Karelia-levyn Huojuvat puut toimi erinomaisesti, vaikka Raappana ei ollutkaan mukana, kuten levyllä. Loppuasukas-levyn itämaishenkisten biisien kohdalla tanssijashow pääsi elementtiinsä. Auringon paahtaessa lähes pilvettömältä taivaalta hiljalleen lavan eteen kertynyt festivaaliyleisö pääsi nauttimaan festarin avauksesta lähes täydellisissä olosuhteissa. Kahden uusimman levyn ohella Asa ja Jätkäjätkät esittivät tuotantoa aiemmilta Terveisiä kaaoksesta ja Leijonaa metsästän -albumeilta. Pitkä ja laadukas tuotanto mahdollisti keikan, jossa jokainen osa viihdytti yleisöä. Yleisö olisi varmasti jaksanut kuunnella vaikka koko päivän Asaa, mutta encorena soitettu Runoilijanarsissi oli verbaalisessa notkeudessaan hieno päätös keikalle.
Aaron Kallinen
Katso Asan haastattelu NettiTV:stä