Keinuva Lahna ei sammaloidu
Kulttiyhtye Keinuva Lahna tekee paluun esiintymislavalle Ilosaarirockissa. Verkkotoimitus jututti tuoreeltaan Lahnan kosketinsoittajaa Petri Tiaista ja kyseli muistoja kultaiselta 90-luvulta.
Miten Keinuva Lahna sai alkunsa, yhtyeen kosketinsoittaja Petri Tiainen?
– Savonlinnassa sikisi 1990-luvun taitteen molemmin puolin lukuisia, varsin originelleja ja omapäisiä yhtyeitä. YUP oli näistä merkittävin, sen vanavedessä seurasivat mm. Eternal Flesh, VTH, Psyche Del Buzz sekä Elinan surma. Viimeksi mainitussa hardcoreyhtyeessä vaikuttivat nuoret musikantit Ville Pirinen, Jussi Ollila, Sami Käyhkö, Jarkko Strandman ja Jukka Mantere. Syksyllä 1991 he alkoivat tuntea tarvetta tehdä hc:n rinnalla jotain täysin muuta. Ollilan popsävellysten innoittamana syntyi Keinuva Lahna. Allekirjoittanut kutsuttiin yhtyeen kosketinsoittajaksi pian tämän jälkeen. Piakkoin Ville joutui jättämään laulajan pestin kuulo-ongelmien vuoksi, mutta jatkoi tekstien laatimista yhtyeelle. Uudeksi laulajaksi ehti YUP-toimiensa ohella Jarkko Martikainen, ja samalla myös Janne Mannonen pestautui Lahnan lyömäsoittajaksi. Kun vielä ensimmäisen EP:n nauhoituksissa torvisektioon saatiin Tuomas Huttunen ja Leo-Pekka Lyytikäinen, oli Lahnan yhdeksänhenkinen kokoonpano valmis.
Keinuva Lahna Joensuun Kerubissa 2.4.1994. Kuva: Henrietta Hassinen.
Millainen bändin ura oli?
– Melko lyhyeksi se jäi, käytännön syistä. Bändi oli aktiivinen suurin piirtein niin kauan kuin jäsenistö asui Savonlinnassa tai sen liepeillä, suunnilleen vuosien 93-94 taitteeseen. Tuon aikana julkaisimme kaksi CD-EP:tä (Runosielu -93, Haaleita kylpyjä -94) ja teimme suurimman osan keikoista. Toki vielä vuonna 1995 soitimme Ilosaarirockin päätösklubilla.
Rumban toimittaja Miettinen kuvaili yhtyeen musiikkia sanoin “punkkarit soittavat jotain helvetin sambaa“. Millaista musiikkia Keinuva Lahna teki?
– Miettinen oli ihan oikeilla jäljillä. Helvetin samban lisäksi Lahna sotki musiikilliseen gumboonsa myös helvetin progea, helvetin jazzia ja helvetin rockia. Eihän me jotain lattarimusaa osattu oikeaoppisesti soittaa, ei osata vieläkään. Ei se ole oleellista. Lahnan musiikki on soittajiensa mieltymysten summa, edustettuna on melko lailla koko rytmimusiikin lavea kirjo, hardcorea ja metallia unohtamatta vaikka ne suodattuvatkin bändin äänikuvasta. Ollilan ja Pirisen johtoajatuksena Lahnaa perustettaessa oli, että bändi soittaisi synkeän hardcoren vastapainoksi lapsellisen aurinkoista musiikkia mahdollisimman epämiehekkäillä sanoituksilla.
Keinuva Lahna Joensuun Kerubissa 2.4.1994. Kuva: Henrietta Hassinen.
Keinuva Lahna tekee paluukeikan Ilosaarirockissa heinäkuussa, miksi juuri nyt?
– Toissa joulun alla joensuulainen pitkän linjan levykauppias Kimmo Suomalainen oli nähnyt jossain unen ja valveen rajamailla näyn, että Keinuvan Lahnan EP:t tulisi julkaista uudelleen, tällä kertaa vinyylimuodossa. Kimmo kertoi tämän minulle, ja siinä miten ajatus oli Kimmon mieleen noussut, oli jotain todella kiehtovaa. Kerroin tästä muille soittajille, asia rupesi elämään omaa elämäänsä ja viimein levy löysi julkaisijansa, eli Tomi Riionheimon, monitoimimiehen ja Levy-Eskojen toisen perustajan. Kaiken tämän säätämisen aikana meitä oli alkanut kutkuttaa myös ajatus keikan soittamisesta. Sitäkin asiaa pohdittiin ja arvioitiin kantilta jos toiselta, eihän meillä ollut enää vuosiin aatoksen hiventäkään siitä että soittaisimme vielä näitä biisejä yhdessä. Päätettiin sitten kuitenkin lähteä tähän leikkiin.
Jo aikaa sitten loppuunmyydyistä cd-julkaisuista on tullut himoittua keräilytavaraa (niiden hinnatkin ovat nousseet taivaisiin) ja bändillä on vankka kulttisuosio. Miltä tuntuu kun ihmiset yhäkin odottavat innoissaan Keinuvan Lahnan paluuta?
– Olen vähän hämmentynyt. Lahna ehti vuosien tuoksinassa painua omissakin muistoissa jo hiukan taka-alalle, kunnes sitten keikka ja uudelleenjulkaisu toi sen taas tähän todellisuuteen. Hyvä ettei mokomaa vonkaletta ihan kokonaan ole unohdettu.
Miltä bändin äänitetyt kappaleet kuulostavat nykyisin omaan korvaan?
– Ne kuulostavat juuri siltä kuin niiden pitääkin kuulostaa: parikymppiset, intoa ja avointa mieltä täynnä olevien kavereiden tekemää musaa ilman mitään rajoituksia ja kohderyhmäajattelua. Pirisen Villeä lainatakseni: ”Lahnan musiikki on sopivan älytöntä. Tekstit sopivasti liian älyttömiä. Lahna-levyt ovat kaikkien cooliussääntöjen tavoittamattomissa tänään kuten olivat myös ysärin alkuvuosina.” Omalla kummallisella tavallaan ne on minusta kestäneet aikaa kohtuullisen hyvin.
Jäikö jotain kappaleita levyttämättä? Tullaanko niitä vielä joskus kuulemaan levyllä?
– Levyttämättömiä kappaleita on kymmenkunta. Levylle asti ne tuskin koskaan päätyvät, mutta keikalla varmaan soitamme niistäkin muutaman.
Millä mielin bändin jäsenet ovat suhtautuneet Ilosaarirockin paluukeikkaan?
– Intomielellä. Jos tämän jossain piti tapahtuman, niin ehdottomasti juuri Ilosaarirockissa.
Löytyivätkö kappaleet helposti lihasmuistista vai vaatiko paluukeikka ankaraa treenausta?
– Lahna treenaa tällä hetkellä Helsingissä eli aika syrjässä nykyisestä kotikaupungistani Joensuusta katsoen, enkä ole edistynyt vielä matkustamaan sinne saakka. Liityn remmiin myöhemmin keväällä. Kuulemma jo ensi treeneissä biisit kuitenkin palautuivat muun jengin mieleen varsin nasakasti. Innovoitukin siellä on, Jukka Mantere on ryhtynyt kehittelemään eräänlaista pasuunakameraa.
Löytyykö aikaisemmilta Ilosaarirock-esiintymisiltä kertomisen arvoisia keikkamuistoja?
– Ainakin vuoden -94 keikalla oli varsin hieno meininki, niin bändillä kuin yleisöllä. Teltassa oli pirun kuuma soittaa, niinpä läksimme Ollilan kanssa uimaan heti keikan jälkeen. Rannan lähellä aalloilla keinui vene jonka kannelle meidät uimarit kutsuttiin. Laivurit olivatkin tuttuja miekkosia ja teimme pienen veneretken Pyhäselälle. Rentouduttiin siinä samalla ehkä vähän liian huolella. Minulla oli vielä YUP-keikka illalla, meinasin myöhästyä siltä ja kuin Santana Woodstockissa konsanaan, jouduin minäkin pyytämään hiukan yläkerran apua siihen että soittoni pysyisi tempossa & vireessä. Hyvin sekin keikka kuitenkin meni, ja siitähän se riemu vasta repesikin.
Mitä vuoden 2015 Ilosaarirock-keikalta on odotettavissa?
– Aiomme soittaa kappaleemme ennalta sovitussa järjestyksessä, huolellisesti valmistautuneina ja selvin päin. Laulettujen osuuksien välissä tullaan kuulemaan myös sooloja. Sehän on on vanhanaikainen tapa, jossa soittajat improvisoivat eli keksivät reaaliaikaisesti päästään erilaisia sävelkulkuja. Erityisen hyvä tässä on saksofonistimme Tuomas Huttunen. On myös mahdollista, että yleisölle heijastetaan em. pasuunakameran välittämää kuvaa. Tai sitten ei.
Jääkö “encore“ tähän yhteen keikkaan?
– En kuulkaa yhtään osaa sanoa. Saattaa jäädä, saattaa olla jäämättähhii.
Terveiset Lahnan keikkaa odottaville?
– Terveisiä. Nähdään heinäkuussa.
Teksti: Annika Sorjonen
