: Ilosaarirock 2005
 

ROUVA JAKKUPUVUN KARMEA KOSTO

Sain hämmentävää sähköpostia jakkupuku-naiselta. Nainen kirjoitti olevansa iloinen siitä, että Helmut Lotti ja Il Divo ovat nyt meitä korkeammilla sijoilla Suomen virallisella levylistalla. Hänen mielestään se on oikeus ja kohtuus, sillä Hynynen ja Hongisto olivat humalapäissään kommentoineet Il Divon asennetta musiikin tekoon Lista -lähetyksessä. Rouva Jakkupuku oli saanut lausunnon aiheuttaman kostonhimonsa tyydytettyä huomattuaan, että Kotiteollisuus on nyt putoamassa hyvää vauhtia listalta, mutta oikea musiikki porskuttaa kärkisijoilla.

Siis mitä vittua, kysyn minä? Luuleeko joku oikeasti, että listasijoitus on meille jotenkin tärkeää, että se määrittelee toimintaamme ja biisiemme tekoa? Luuleeko joku, ettemme ymmärrä sitä, että lopulta aina Anttilassa hyvin tyrkyllä oleva musiikki vie voiton siitä vähäpätöisestä rokkiräminästä mitä mekin tehdään. Laatumusiikki voittaa aina! Musiikki, jota tehdään suurella sydämellä ja syvät kulttuurilliset arvot mielessä. Musiikki, jota tekevät hyvännäköiset, karvakätiset Välimeren gigolot. Totta kai Rouva Jakkupuku mieluummin Helmut Lotin nappaa ruokaostostensa lomassa kuin parrakkaiden, rumien jätkien tekemän semirankan ruikutuslevyn, jolla on vielä typerä nimikin. Eihän me mitään tyhmiä olla, saatana.

Mutta mitenköhän Rouva Jakkupuvun mies reagoi, kun Urheiluruudun tuijotus perjantai- tai lauantai-iltana häiriintyy rouvan laittaessa jonkun Il Divon soimaan raskaan työviikon päätteeksi viiniä siemaillessaan ja halutessaan rentouttavan musiikin avulla päästä kenties eroottiseen tunnelmaan? Voi olla, että miehellä menee makkara ja keskiolut väärään kurkkuun, kalu veltostuu entisestään ja akka saakin vähän muuta kyytiä kuin vällyjen välissä.

Mutta ihan vakavasti puhuen: ei niillä listasijoituksilla oikeasti ole väliä, vaikkakin onhan se ihan imartelevaa jos menestystä silläkin saralla tulee. Edes levyarvostelut eivät hetkauta meitä suuntaan tai toiseen, ei edes fanien kommentit, vaikkakin perusteltua kritiikkiä on joskus harvoin hyvällä tuulella ollessa kivakin kuunnella.

Paitsi, että meillä on keikkabussin seinällä tappolista niistä levykriitikoista, joiden läski tulee vielä tummumaan. Myös negatiivista postia laittaneiden fanien nimet ovat ylhäällä. Keikkamatkat menevät veitsiä teroitellessa ja kriitikoiden ja kritiikkiä esittäneiden osoitteita selvitellessä. Lista alkaa olla jo aika pitkä, ja sitä ovat sotkeneet punaviinitahrat ja katkeransuolaiset taiteilijan kyyneleet.

Hynynen


Takaisin Kohti Rokkia -sivulle